Moikka vain! Nyt alkaa olemaan tammikuu jo taputeltu ja helmikuu kolkuttelee, jes! Kevättä kohden. Olikos kenties sinulla tipaton tammikuu tai onko tulossa herkuton helmikuu? Itse olen aina ollut oikeastaan aikalailla ehdoton minkään ehdottomuuksien kanssa. Uskon siihen, että sopivasti kaikkea hyvässä tasapainossa on se mun juttu. Nyt kuitenkin tammikuu päätettiin olla tipattomalla ja päätin kokeilla sokeritonta kuukautta. Ikinä en ole ollut aivan älytön sokerihiiri, enemmänkin kaikki juustot ja muut suolaiset herkut on se mun pahe. Kuitenkin sen verran tuli suklaata ja herkkuja vedettyä joulunaikana, että ei olis mennyt kauaa, niin olis kuulunut POKS!
No onnistuinko sitten tässä tipattomassa ja sokerittomassa kuukaudessa. Kyllä ja en! Tipaton onnistui, mutta täysin sokeriton ei :) Toki nyt alussa päätin, että jos kylässä ollaan ja tarjotaan herkkuja, niin en tietenkään kieltäydy. Tai jos mennään tytsin kanssa lauantai kaakaoille, niin kyllä vain otan sen ja vieläpä kermavaahdolla. Mutta muuten päätin, että muut sokruherkut ja namit, niin on VEKS!
Ekalla viikolla tuli ihme pääkipu, semmoinen ärsyttävä jokapäiväinen pieni kolkutus ohimossa ja ihmettelin, että mikäs nyt on homman nimi. Kunnes tajusin tosiaan, että tähänhän se liittyy, oli kuulkaas vieroitusoireita tuosta sokrusta! Tästä kun sitten päästiin yli, niin en olisi kuuna päivänä uskonut miten eri olo sitä tuli. Yöunet parani oitis, päätyynyyn ysiltä, niin sitä nukkui aamun asti ihan tukkina. Energiaa tuli roimasti lisää, en muista milloin olen arki iltoina siivoillut ja touhunnut mitään näin paljon kun tässä kuussa. Ja muutenkin olo parani kyllä huomattavasti. Ikinä en ole ollut kyllä mikään karkin puputtaja, mutta kai sitä muuten on huomaamatta tullut aina jotain naposteltua, ainakin sitten viikonloppuisin.
No nyt sitten viime viikonloppuna retkahdin aivan täysin! Kuulostaa kuin olisi pahempikin probleema, eikös ;D Tuli syötyä irtokarkkeja, bertsat jäähallilla, lettuja anopilla, suklaakakut vaalikahveilla jne. Huh! Oikeen sillee niinku ahmimalla vetelin irttareita, kun oli niin hyväs ales :) Sunnuntaina, kun mieheni kanssa käytiin kävelyllä ja talstiiin pitkin kyliä, niin hän kysyi minulta, että mikä ihme sulla on, kun puuskutin ja ähkin ja huokailin. Totesin, että tämä olo on aivan kamala! Oli paha olo, väsytti ja tuntui, ettei ajatus kulkenut sitten mihinkään suuntaan. Ihan sellainen jumi olo. Ymmärsin, että viikonlopun herkuttelustahan se johtuu ja sokeriövereistä. Huh!
No mites nyt jatkossa? Runebergin päivä kolkuttelee ja kohta on laskiainen. Itselläni ei varmaankaan tule siis herkutonta helmikuuta ja viinilasillistakin jo odottelen kyllä kovin, mutta kyllä tämä opetti taas. Hyvin näki miten hyvää teki keholle, kun jätti sokrun pois ja mikä kaikki parani. Sitten tunsi tuon toisen ääripään, kun vetää herkkuöverit niin sitä on aivan taju kankaalla ;) Mutta luulen kuitenkin, että etsin sen hyväksi todetun kultaisen keskitien tässäkin asiassa millä jatkan. Olen melkoinen nautiskelija, eli ei tunnut itselleni sopivaksi olla ihan ehdoton. Ei enään övereitä eikä totaali kieltoa, vaan jotain siltä väliltä. Niin, että tuntuu hyvältä ♡
0 kommenttia