Moi moi!
Varoitus: blogi saattaa muuttua hyvin mökkipainotteiseksi. Kenties. Viimeksi kerroinkin meidän mökki muutoksista. Vanha myytiin ja uusi on tullut tilalle. Vatsassa sellainen jännittävä kutkutus koko ajan. Vähän kun sellainen ensi ihastus ja ei tiedä oikein miten pitää olla ja koko ajan vähän sellainen ällö olo. Ällö olo siitä, että on niiiiin mukavalla tavalla jännää..
Uusi mökkimme sijaitsee pienellä paikkakunnalla Etelä-Karjalassa ja emme olleet ikinä käyneet tuolla aiemmin. Rehellisesti en ollut ikinä eläissäni kuullut edes tätä paikkakuntaa ennen. Paljon olemme ottaneet paikasta selvää ja tutustuneet eri asioihin, mutta toki kaikki on vielä ihan uutta.
Uutta oli myös se kun viime lauantaina päätimme lähteä pyörähtämään maitokauppaan. No pihasta, kun pääsimme pois, niin tuumasimme, että ei auta kun laittaa google mapsit päälle. Ei ollut tuon taivaallista minne olisimme menneet. Mutkikasta mökkitietä kiemurtelimme eteenpäin ja huvittuneena ihmettelimme mitä tulevan pitää. Tuli vastaan tanssilava, muutamia maatiloja, kyläkauppa ja paljon paljon järviä mitkä tietenkin oli jäässä nyt, mutta kesällä varmasti kaunis näkymä.
Ja tuli vastaan Veijon talo. Veijo on naapuri josta olemme kuulleet ihan alusta alkaen, kun kiinnostuimme mökistä. Itseasiassa soitinkin hänelle heti kun olin ollut yhteydessä mökin myyjään ja saanut häneltä numeron. Mukava vanhempi mies, joka on ollut mökkimme ns. talkkarina useamman vuoden. Auttanut monessa asiassa ja tietää tällä hetkellä mökkimme nurkat varmasti paremmin kuin me. Kultaakin kalliimpi tuollainen naapuri kuin Veijo.
Emme tienneet Veijosta muuta, kuin sen, että asuu noin parin kilsan päässä tiilitalossa. Tuota kapeaa mökkitietä kun sitten ajelimme, niin tiellä näkyi tiilitalo ja pihassa mies. Pysähdyttin sitten tien poskeen ja nousin autosta ja huikkasin miehelle, että Asuukos täällä Veijo?
Ja kyllähän Veijo siellä asui. Pian olimmekin koko poppoo heidän olohuoneessa ja juttelimme kuin vanhat tutut. Mökkinaapuri oli löytynyt, jes!
Kauppa löytyi myös kylältä. Pieni, mutta sieltä löytyi kaikki tarpeellinen. Kassalla esittelimme itsemme ja vaikka lätkäjätkäni olikin sitä mieltä, että äiti toi oli nolointa ikinä kun kerroin kovaan ääneen, että olemme uusia mökkiläisiä, niin kyllä tuntui mukavalta, kun seuraavana päivänä kassa neiti tunnisti ja kysyi, että miten nukutti uudessä mökissä :)
Varoitus: blogi saattaa muuttua hyvin mökkipainotteiseksi. Kenties. Viimeksi kerroinkin meidän mökki muutoksista. Vanha myytiin ja uusi on tullut tilalle. Vatsassa sellainen jännittävä kutkutus koko ajan. Vähän kun sellainen ensi ihastus ja ei tiedä oikein miten pitää olla ja koko ajan vähän sellainen ällö olo. Ällö olo siitä, että on niiiiin mukavalla tavalla jännää..
Uusi mökkimme sijaitsee pienellä paikkakunnalla Etelä-Karjalassa ja emme olleet ikinä käyneet tuolla aiemmin. Rehellisesti en ollut ikinä eläissäni kuullut edes tätä paikkakuntaa ennen. Paljon olemme ottaneet paikasta selvää ja tutustuneet eri asioihin, mutta toki kaikki on vielä ihan uutta.
Uutta oli myös se kun viime lauantaina päätimme lähteä pyörähtämään maitokauppaan. No pihasta, kun pääsimme pois, niin tuumasimme, että ei auta kun laittaa google mapsit päälle. Ei ollut tuon taivaallista minne olisimme menneet. Mutkikasta mökkitietä kiemurtelimme eteenpäin ja huvittuneena ihmettelimme mitä tulevan pitää. Tuli vastaan tanssilava, muutamia maatiloja, kyläkauppa ja paljon paljon järviä mitkä tietenkin oli jäässä nyt, mutta kesällä varmasti kaunis näkymä.
Ja tuli vastaan Veijon talo. Veijo on naapuri josta olemme kuulleet ihan alusta alkaen, kun kiinnostuimme mökistä. Itseasiassa soitinkin hänelle heti kun olin ollut yhteydessä mökin myyjään ja saanut häneltä numeron. Mukava vanhempi mies, joka on ollut mökkimme ns. talkkarina useamman vuoden. Auttanut monessa asiassa ja tietää tällä hetkellä mökkimme nurkat varmasti paremmin kuin me. Kultaakin kalliimpi tuollainen naapuri kuin Veijo.
Emme tienneet Veijosta muuta, kuin sen, että asuu noin parin kilsan päässä tiilitalossa. Tuota kapeaa mökkitietä kun sitten ajelimme, niin tiellä näkyi tiilitalo ja pihassa mies. Pysähdyttin sitten tien poskeen ja nousin autosta ja huikkasin miehelle, että Asuukos täällä Veijo?
Ja kyllähän Veijo siellä asui. Pian olimmekin koko poppoo heidän olohuoneessa ja juttelimme kuin vanhat tutut. Mökkinaapuri oli löytynyt, jes!
Kauppa löytyi myös kylältä. Pieni, mutta sieltä löytyi kaikki tarpeellinen. Kassalla esittelimme itsemme ja vaikka lätkäjätkäni olikin sitä mieltä, että äiti toi oli nolointa ikinä kun kerroin kovaan ääneen, että olemme uusia mökkiläisiä, niin kyllä tuntui mukavalta, kun seuraavana päivänä kassa neiti tunnisti ja kysyi, että miten nukutti uudessä mökissä :)
