Mukavaa perjantaita! Lämmintä ilmaa pukkaa ja mikäs sen parempaa! Nautitaan nyt ja taisin lukea otsikon, että vappuna viilenee, joten ei tämä nyt välttämättä pitkä ilo ole :) Jokatapauksessa olisi viikonloppuna tarkoitus istutella ekat orvokit takapihalle ja muutenkin pihahommia tehdä. Pihatalkootkin olisi taloyhtiössä. Ja voi kuulkaa viikonlopun kohokohta tapahtuu jo tänään, kun saan kummipoikani yökylään ♡ Patja on jo viikon verran ollut valmiina ja kyllä me niin kovin häntä odotetaan :)
Kerroinkin täällä, että meillä on ollut muutosten talvi. Vanha mökki myyntiin ja uusi tuli tilalle. Siitä voit lukea enemmän täältä. Nyt kävimme tyhjentämässä vanhalta mökiltä viimeisetkin jutut pihalta. Soitin ystävälleni, joka on mökin uusi omistaja ja kysyin luvan, saanko mennä sinne? Meitä huvitti. Tuntui kummankin mielestä niin hullulta, että soitan ja kysyn tuollaista. Sain luvan :)
Kerroinkin täällä, että meillä on ollut muutosten talvi. Vanha mökki myyntiin ja uusi tuli tilalle. Siitä voit lukea enemmän täältä. Nyt kävimme tyhjentämässä vanhalta mökiltä viimeisetkin jutut pihalta. Soitin ystävälleni, joka on mökin uusi omistaja ja kysyin luvan, saanko mennä sinne? Meitä huvitti. Tuntui kummankin mielestä niin hullulta, että soitan ja kysyn tuollaista. Sain luvan :)
Ihana aurinkoinen ilta oli ja ajettiin mieheni kanssa kahdestaan pihaan. Nousimme autosta ja mieheni vilkaisi minua. Katse kertoi kyllä kaiken, nyökkäsin takaisin ja menimme pihaan. Olin itseni jo ennakoinut tuohon tilanteeseen sata kertaa ja päätin, että annan kaikki fiilikset tulla ulos juuri sellaisena kun ne tulee.
Menin mökin pihaan rappusten eteen ja katsoin alas rantaan. Sinne rantasaunalle, joka oli se minun paras paikka. Katsoin koko tontin jokaisen nurkan ja paikan. Mietin, että tuolla tehtiin puuhommia. Tuolla keinuin riippukeinussa ja tuolla kerran tanssittiin aamun asti. Muistelin miten ruohonleikkuri jäi aina jumiin tuonne ja miten kerran puu kaatui sähköjohdon päälle tuolla.
Onnellisen haikea. Se oli se tunne mikä siinä minulle tuli. Ei tullut itkua mihin olin ehkä varautunut. Ei edes sinne päin. Mietin heti ystävääni, joka saa joskus unelmiensa talon meidän vanhan mökin paikalle. Mietin hänen lapsia, jotka pääsevät juoksemaan tuonne ihanaan rantaan. Mietin koko paikkaa ja totesin, että tämä paikka jos jokin on ansainnut uuden sivun käännettäväkseen. On ihana ajatus, että paikka herätetään taas henkiin ja saa arvoisensa elon ♡
Piha on nyt siivottu ja viimeisetkin tavarat viety pois. Terassi putsattu ja punainen mopo jätetty pienelle pojalle. Oli jäähyväisten aika. Tuntui oikealta ja onnelliselta, vaikka silti haikelta. Onnellisen haikealta. Tiedän, että minulla on aina lupa mennä tuonne. Muistot jää ja elää ikuisesti.
Nyt on aika lähteä pois ♡
