Terve sinä siellä! Nyt sataa ja ropisee, mutta ei sen väliä. Ilman takkia tuolla vielä pärjäsi. Se olisi pikku hiljaa loma fiilis alkamassa, huominen vielä ja sitten lomille lompsis. Meillä loma alkaa joka vuosi samalla tutulla kaavalla eli loma pizzoilla. Lauantaina sitten vähän terdeilyä ja maailman parannusta muutaman ihanan ystävän kanssa ja sunnuntaina auton nokka kohti mökkiä. Pyykkejä on pesty juhannuksesta asti koko viikko ja nyt ei tarvitse enään, kun laittaa puhtaat pinot kassiin ja menoks. 

Meille on tulossa mökille sukulaisia ja ystäviä pitkin lomaa ja mekin suuntaamme sieltä sukulaisia moikkailemaan. Minulla on yksi super rakas paikka, johon saamme taas onneksemme mennä käymään ♡ Muuten olemme aika tiiviisti mökillä. Sää näyttää siltä, että varmasti kesäkeittiö lasikoppineen tulee kovaan käyttöön ja ehkäpä saa laittaa tulia päälle. Ei se mitään, kuhan nyt ei räntää tule. Ja kurkkasin säätiedotusta, niin maanantai näyttää siltä, että tein jo koko päivän varauksen aurinkotuolille laiturille. Ou jee!

Kysäsin eilen mieheltäni, että onkos sulla nyt jotain haaveita tai toiveita mitä lomalla teemme mökillä. Tai jotain suunnitelmia. Hän sanoi, että oikeastaan ei. Tuumasi, että ehkä meidän pieneen prutkuun sähköperämoottori, niin pääsisi uistelemaan. Tai sitten vaan soudellaan. Toiveita itse listasinkin jo viime kirjoituksessa ja jäin pohtimaan, että nyt yritän kyllä mennä kaikesta niin sieltä missä on aita matalin.

Ja tässä ihan esimerkki parista ruuasta, jota teimme muutama viikko sitten mökillä. Jossa mentiin juurikin sieltä missä aita oli matalin. Olimme viikonlopun siellä kaksin, ilman lapsia. Menomatkalla käytiin kaupassa ja ensimmäinen ajatus oli, että ihan vain jotain super nopeeta ja hyvää. Pastaa ja seuraavana päivänä grillailua. Oukhei. Koriin kerättiin voipastan ainekset ja sen kylkeen paketti broileria. Seuraavan päivän grillailuun napattiin grilliboxi hyllystä ja muutama pottu, tomaattia ja mozzarellaa. Se, että yleensä suunnittelen monta päivää yhden illan ruokia, niin nyt meni minsa. Ja mikä oli loppu tulos? Niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Jos tiedätte mitä tarkoitan :)

Voipasta eli oikealta nimeltä Pasta Alfredo on yksi lemppareistani, tämän lisäksi. Siihen ei montaa ainesta tule ja kuulemma osaa vähän kömpelömpikin kokki. Sanoi tuo meidän kokki kolmonen, joka on siis tämänkin aina tehnyt meillä. Kysyin ohjetta häneltä ja jaan sen teillekin tässä:

Hei se olisi juhannus juhlittu ja silmät ristissä oltu töissä, onko kohtalotovereita? Kesän ihan ehdottomasti paras juhla on juhannus. Jokin oma taikansa siinä on, eikös? Viime juhannus oltiin laivalla ja siitä kerroin täällä. Ei hullumpi tapa viettää jussia laisinkaan ja voisin ihan hyvin tehdä tuon reissun joskus uudestaankin. Tämä juhannus oltiin kuitenkin mökillä. Voin kuulkaas kertoa, että kyllä tuota odotettiin.  Ensimmäinen juhannus uudella mökillä ♡





Itselläni omaan kesälomaan on vielä vajaa viikko.  Helatorstai pätkä ja tämä juhannus teki sen, että en ole niin loman tarpeessa kuin aiemmin tai ei ainakaan tunnu siltä. Mietin myös, että voisiko syynä olla se, että nyt on käynyt viikonloppuisin niin paljon mökillä. Siellä kun pääsee jo ihan viikonloppunakin nollamaan ajatukset ihan täysin ja rentoutumaan siihen malliin, että olisi pikku lomalla. Hmm, en tiedä, mutta en valita. Onhan se mahtavaa, että on pitkä kesäloma edessä ja onnekseni saan viettää koko 4 viikkoa putkeen.





Jos jouluna saa kirjoittaa pukille, niin eikös kesälomatoivelistankin voi raapustaa ;D

♡ Toivoisin, että kesäloma olisit lämmin. Ei väliä sataako silloin tällöin, tai onko aurinko pilvien takana, mutta pliis ole lämmin
♡ Toivon, että olisit tarpeeksi pitkä. Niin pitkä, että syksy tuntuisi hyvälle
♡ Aamu-uinnit. Yökkäri päällä hipsiä laiturille ja uimaan, plumps
♡ Laineiden lipsutusta
♡ Soutelua järvellä
♡ Uusien reseptien testailuja
♡ Yatzy matseja ja jälkipyykkejä
♡ Auringonlaskuja ja valvomista kesäöinä. Kaikki arkirytmit saa nyt unohtua
♡ Päikkäreitä riippukeinussa
♡ Aamusaunaa sadepäivinä
♡ Uusia pottuja sillä vähän liian isolla voi kököllä
♡ Ystäviä, sukulaisia ja huutonauruja
♡ Lettuja ja sokrua
♡ Hei kesäloma olisi myös aika kiva, jos sinilevät unohdettais tänä kesänä.
♡ Kyläkaupan lihistä
♡ Lavatansseja puupökkelön kanssa ♡
♡ Toivon myös, etten vieläkään tapaa tyyppiä nimeltä Punkki
♡ Laituriskumppia
♡ Verkot vesille. Huom! Ilman, että kukaan putoo veneestä tai että tulee jumalaton perheriita ;)

Heissan! Ajattelin esitellä teille mökkimme kesäkeittiön. Lasimajan. Lasihuoneen. Rantasaunan. Rakkaalla lapsella monta nimeä. Kesäkeittiö on tosiaan meidän rantasaunan yhteydessä ja saunaankin kuljetaan tuon läpi. Jokainen seinä kesäkeittiön puolella on lasia ja lasiovet avattavia. Tuo olikin viime viikonlopun helteillä ihan paras juttu, oli nimittäin aikamoinen pätsi tuo tila. Saa nähdä tarviiko joskus jonkin sortin tuulettimen tms, mutta vielä pärjättiin läpivedolla. Mökkimme sijaitsee niemen kärjessä, joten tuulinen paikka kyllä on. Viime perjantaina tosin, kun tulimme mökille, järvi oli aivan tyyni. Ensimmäistä kertaa. Olipa kauniin näköistä. Jos luet ensimmäistä kertaa blogiani, niin olemme tosiaan helmikuussa hankkineet tämän mökin, joten siksi näitä ensimmäistäkertaa- asioita vielä tuppaa tulemaan eteen :)

Kesäkeittiö on muutaman vuoden vanha ja vuosi sitten maalattu, joten on oikein hyvässä kunnossa. Lattia on tiiltä ja seinät hirsipaneelia. Itse "keittiön puolella" on jonkin sortin laattaseinä ja löytyy sieltä allaskin nurkasta. Oikein toimiva nääs. Grillinä on ihan perus puu/hiili grilli ja se on meille toimiva. Savustin löytyy ja muurikka. Kaasuliesi oli myös valmiina, mutta siitä olisi tarkoitus luopua. Katsotaan tuleeko siihen tilalle sitten ihan laskutasoa tai jopa pieni kaasugrilli tms.

Pöydän kesäkeittiöön mieheni teki itse. Meiltä jäi vanhan mökin saunaremontista tuppeensahattua lankkua yli ja siitähän syntyi näppärä pöytä. Pinta öljyttiin muutamaan kertaan, ettei heti ensimmäiset grillirasvat siihen tartu. Korituolit käytiin ostamassa Ikeasta ja tori.fi:stä löysin samanlaisia tuoleja vielä lisää. Ehkä pöydän päihin vielä mahtuisi muutamat tuolit. Vanhat verhot ripustin varastosta löytämääni rautatankoon ja vanhan ulkohuussin pesuvatiteline pääsi kukkatelineeksi nurkkaan. Muovimatot on vanhalta mökiltä ja niitä täytyykin ehkä etsiä muutama lisää. Mietin myös isompaa juuttimattoa tms, mutta se hiekka määrä mikä tällä hetkellä tulee kun juostaan ees sun taas uimaan ja saunaan, niin on helppo pudistaa kevyistä muovimatoista pois. 

Kesäkeittiö on ollut varmaan mökkimme tiloista kaikista eniten käytössä tähän mennessä. Talvella saunan jälkeen, kun laittaa tulet niin aaa että! Kiva paikka vilvoitella. Nyt keväällä ja kesällä ollut myös aivan huippu tila. Vähän kun istuisi ulkona, mutta silti katto pään päällä. Ei haittaa sade ja jos liian kuuma, niin "seinät" auki ja läpiveto päälle. Myös viime viikoloppuna lasten mentyä nukkumaan, niin jäätiin tuonne iltaa istumaan pitkälle yöhön. Aurinko laski niemen kärkeen ja koko lasimaja oli oranssina ♡

Ruokailu on siirtynyt myös täysin tuonne. Iso, tukeva simppeli pöytä, jonka ääreen mahtuu paljon porukkaa ja ruuat saa kivasti mahtumaan keskelle. Korituolit on kevyet ja niissä on mukava istua. Taljat nappasin kotoota mukaan ja laitoin pehmusteeksi. Valaisin oli valmiina ja siihen olen itseasiassa ostanut tilalle uuden korivalaisimen. Odottelee vain asennusta :)

Ilta-aurinko laskeutuu tosiaan niemen kärkeen ja meillä seuraava ajatus olisikin laajentaa terassi tuohon kesäkeittiön ympärille. Nyt ulkoterassi on järvenpuolella mihin aurinko ei paista kunnolla, ja se on jotenkin tilana turha. Monesti istumme tuolla portailla toisella sivulla ja sinne olen vienyt parit aurinkotuolitkin. Niin eikös siinä nyt sopisi terassia laajentamaan? Ihan vaikka ympäri ämpäri tuonne vanhalle terassille..saas nähdä. Nyt on oikein hyvä näinkin. Istua rappusilla varpaat hiekassa ♡

Pelko. Pelkoa on monenlaista. Pelko voi olla jokapäiväistä tai pelko voi astua kuvaan silloin tällöin. Joillakin pelko on osa elämää ja jotkut sanoo, etteivät pelkää ikinä mitään. Kai sekin on joidenkin asioiden pelkäämistä. Kieltämistä.  En tiedä. Ja eikös pelkoa ole myös hyvää ja pahaa. Pelko voi olla ihan tosi hyväkin juttu välillä? 

Itse pelkään syöpää. Pelkään sitä oikeasti tosi paljon. Yksi rakkaimpaistani on siihen menehtynyt muutamia vuosia sitten ja se on jättänyt jälkensä. En pelkää kuolemaa enkä oikeastaan muitakaan sairauksia, mutta jo sana syöpä nostattaa karvat pystyyn. Tiedän, ettei syöpään aina kuole. Ei läheskään ja koko ajan lääkkeet kehittyvät. Siitä voi myös parantua täysin. Ja jos ei pystytä parantamaan, niin sen kanssa voi oppia elämään. Siitä voi tulla osa arkea ja elämää. Silti se on pelottavinta mitä voi olla.

Mielestäni olen aika vahva tyyppi, vaikka olenkin hyvin herkkä. Itken ilosta ja surusta helposti. Olen kokenut paljon ja pystyn vaikeudetkin muuttamaan suht helposti positiiviseksi asiaksi. En pelkää arjessa kovin usein mitään. Tosin jännitän uusia juttuja. Se on sitä hyvää pelkoa. En pelkää koko ajan, että lapsilleni kävisi mitään tai mene helposti paniikkiin. Luotan elämään kovasti ja olen oppinut viime vuosina hallitsemaan mieltäni. Mutta pelkään syöpää enemmän kuin mitään.

Kun löysin ennen pääsiäistä kyljestäni patin, niin pelko astui heti ovesta sisään. Ajattelin heti, että minulla on syöpä. Järkevästi ajattelu loppui täysin siihen. Varasin lääkärin. Lääkäri rauhotteli ja sanoi, että laitetaan vielä lisätutkimuksiin. Lisätutkimuksista seuraaviin tutkimuksiin ja lopuksi vielä koepalan ottoon. Ultraäänessä tuntui, että lääkäri oli liian kauan hiljaa. Magneettikuvassa putkessa puristin melkein sormet tunnottomaksi. Koepalan otossa tärisin niin, että hoitaja tuli silittämään kättäni. Pelko vaan nousi ja oikeastaan vasta laantui, kun hierojani, joka on todellinen mielen, sielun ja koko kehon hoitaja, sanoi minulle, että nyt alat uskomaan, että olet terve. Luota ja usko siihen. Luota ja usko samalla lailla, kun uskoit talvella, että saat mökki projektin kunnialla maaliin ja että kaikki päättyy hyvin. Että ethän silloinkaan luovuttanut kertaakaan. Totta. Vähän eri arvomaailman asioita, mutta silti.

Aloin uskomaan ja luottamaan ja aina kun pelko yritti hiipiä eteen, niin muistin nuo neuvot. En tiedä edelleenkään voiko näitä tällaisia pelottavia asioita ihan vaan uskomisella tai luottamisella rämpiä läpi, mutta auttaa ainakin ajoittain. Silti tiistaina, kun odotin vuoroani käytävällä kuulemassa tuloksiani, niin tärisin enemmän kuin ikinä. Tuntui niin pieneltä ja heikolta. Vahvuus ja reippaus oli tipotiessään. Katselin ympärilleni ja näin saman pelon katseesta muillakin. Sellaisen epävarmuuden ja huolen. Oli vanhempia ihmisiä, nuorempia, ihan pienikin siellä juoksi käytävällä äiti perässään. Mietin, että onneksi itse istun täällä, eikä kukaan läheisistäni. Se olisi vieläkin pelottavampaa.


Nuo sanat sain eilen itse kuulla. Kyyneleet poskilla valuen kiittelin lääkäriäni ja kerroin, että pelkäsin enemmän kuin ikinä. Kiitollisena ja onnellisena vedin pitkästä pitkästä aikaa kunnolla henkeä sairaalan ovella. Tämä sai taas arvostamaan ja jopa ymmärtämään tiettyjä asioita vielä enemmän ja olemaan kiitollinen ihan niistä pienen pienistä asioista ♡

Kenenkään pelkoa ei saa aliarvioida tai arvostella. Aikuisenkin pelko voi olla samanlaista kuin pienen lapsen. Kaikki käsittelee pelkoa erilailla ja näyttää sen ulospäin eritavoin. Pelko on osa elämää, ihan meillä kaikilla. Me voimme vain ja ainostaan olla läsnä ja luottaa elämään ♡