PASKA NILKKA

Terve! Olenkin kertonut monesti aikaisemmin, että esikoiseni on intohimoinen lätkänpelaaja ja elämämme pyörii tällä hetkellä hyvinkin paljon tuon harrastuksen ympäröimänä. Sitä on nyt harrastettu noin nelisen vuotta ja vielä on tosiaan palava halu päästä jäälle. Nykyinen joukkue on ihan huippu, tarkoitan näin äidin näkövinkkelistä, joka ei niin itse lajista niinkään ymmärrä. Tuossa tiimissä kaikki pelaa jotenkin niin yhteen, toimihenkilöitä myöden. Lasten etua ajatellaan ja mietitään juurikin sitä, että nämä kymppi vee pojat ovat todellakin vielä lapsia.

Meillä viime keväänä alkoi ekan kerran tuolla lätkäjätkälläni krempat. Oli selässä kipua, joka hoidettiin levolla ja venytyksillä. Sitten tuli jalkapohjat kipeäksi jäällä, joka johtui luistimista ja nyt viimeinen vaiva oli kipeytyvä nilkka. Uusien luistimien jälkeen, kun mentiin jäälle, niin sieltä tultiin parkuen pois. Nilkka oli niin kipeä. Ei kiva.

Se, että on kymppi vee, ehkä vähän kovis, mutta sitäkin herkempi ja rakastaa lätkää, niin ei ole helppoa, kun esim. nilkka on niin kipeä, ettei voi luistella. Ilman, että sitä on milläänlailla satuttanut. Siinä mietitään, että miksi näin käy, miksi minun jalat on niin huonot. Eihän näin pitäisi olla näin nuorella. Enkö liiku tarpeeksi. Olenko ihan huono urheilija. Mulla on ihan paskat nilkat.

Meillä nuo kevään vaivat taltutettiin venyttelyillä ja mieheni otti oikeasti selvää asioista ja hoiti nuo hienosti. Tästä myös puhuttiin paljon, tsempattiin, tuettiin ja lohdutettiin. Eihän nyt loppupeleissä ole vakavasta ongelmasta kyse tai edes mitään sairaudesta, mutta täytyy aina muistaa, että pienelle miehen alulle nämäkin voi olla kovia juttuja.

Nyt kun tuo nilkka tuli kipeäksi, varasimme fysioterapian. Miehelläni on kokemusta lättäjalkojen tuomista "ominaisuuksista" ja koska jalan muoto on hyvinkin sama tällä pienemmällä miehellä, niin ajattelimme, ettei ole yhtään pahitteeksi saada ammattilaisen näkökulmaa tähän.

Ja olikin paras päätös ikinä mennä yksi aamu tuonne kuntamme fyssarille. Vastassa oli nainen, joka itsekin harrasti lätkää eli puhui alusta alkaen samaa kieltä meidän kanssa. Ymmärsi. Lätkäjätkäni näytti hänelle miten venyttelee ja fyssari neuvoi heti hänelle paremman liikkeen. Näitä oli useampikin, mihin hän näki toimivamman liikkeen. Myös oheistreeniin antoi uusia liikkeitä, että saadaan vähän voimaa oikeisiin kohtiin.

Otti huomioon miten hän seisoi ja pyysi seisomaan välillä yhdellä jalalla ja sitten toisella. Taivutteli ja väänteli. Pyysi näyttämään miten laukoo ja nähtiin hyvin kumpikin, että lantio kiertyy väärin. Ei ihme, että nilkka on kipeä. Taas yksi vastaus lisää. Ja ammattilaisen suusta.

Melkein tunti vierähti fyssarin luona ja lähdimme sieltä pää täynnä neuvoja mutta silti ajatus oli paljon selkeämpi. Meillä molemmilla. Ohjeet otettiin heti käyttöön ja kyllähän siitä vielä yhdet paska nilkka huudot saatiin aikaiseksi, kun ekana iltana venytyksien ja ohjeiden jälkeen jalka ei ollutkaan HETI entisensä ;D Noh.. näistä päästiin yli taas yhdellä "sängynreunallaistumis" palaverilla, jos tiedätte mitä tarkoitan ♡




Tuosta fyssarilla käymisen jälkeen ei mennyt kuin alle viikko, niin hän oli jäällä ja ei ollut nilkka kivuista tietoakaan. Oikeilla neuvoilla ja vinkeillä ja muutamien asioiden muuttamisella saatiin apu. Toki nuo iltavenyttelyt ja kuuma/kylmäsuihkut vielä jatkuu, mutta se nyt on pientä, että hän saa olla jäällä ja harrastaa sitä mistä niin tykkää.  ♡

Opetus itselleni. Ei kysyvä tieltä eksy ja luota ammattilaisen apuun. Kannattaa aina puuttua ja kysyä apuja ammattilaiselta. Lyhyellä käynnillä saimme valtavasti apua. Saimme vielä uudenkin ajan ja katsotaan miten pitkälle käymme tuo ihanan fyssarin luona. Ja tuo kehon huoltohan on aina vain kotiin päin. Ei tekisi itsellekään yhtään pahitteeksi käydä välillä fyssarin luona katsomassa, mihin suuntaan ne lonkat kiertyy tai jalat taipuu vai taipuuko mihinkään ;)