ASIA KERRALLAAN

2/07/2018

Kun normi arki töineen ja harrastuksineen on suunniteltu hyvin, niin se rullailee tasaisella painollaan. Välillä toki tuntuu, että tasainen vauhti vaihtuu ylämäeksi ja saa kiristää vauhtia, että pääsee mäen ylös. Mutta nämä mäet kuuluu arkeen ja mäen päällä voi aina hengähtää. Ja tässä elämänvaiheessa se nyt on selvää, että sitä huohottelee vähän väliä ;D On kivaa, kun on touhua ja tohinaa ja ympärillä tapahtuu. Kirjoittelinkin aikaisemmin siitä miten arki on parasta. Voit käydä lukemassa siitä täältä.



Välillä on vaiheita, että on yhtäkkiä pitkä lista asioita mitä pitää tehdä. On tullut ylimääräisiä menoja tai on lupautunut vaikka ja mihin ja ne kaikki tulee tietenkin samaan aikaan. Varsinkin työelämässä tämä toistuu useinkin, yhtäkkiä on kova kiire ja sata asiaa hoidettavana. Työpöytä täynnä asioita ja kaikilla kova hoppu. Tai entäpä se hetki, kun yksi asia menee pieleen, niin eikö vain, että silloin sitten lähtee toisetkin ja kolmannetkin asiat suistumaan raiteiltaan. Äh, miten se aina onkin niin! Tai kun läheinen sairastuu tai sattuu tapaturma, niin sekin pitää saada mahdutettua arkeen ilman, että ylämäki tulee liian jyrkäksi. Mistä löytyy koloja läheisen auttamiselle, niin ettei muut asiat kärsi siitä, että haluat auttaa sitä kärsivää.



Asia kerrallaan. Yksi asia kerrallaan. Kun hoitaa yhden asian kerrallaan, niin kummasti huomaa, että niin se lista vain pienenee. Itseasiassa paremmin ja nopeammin kuin se, että yrittäisi tehdä kaikki kerralla. Ja paljon paremmalla lopputuloksella. Pitää vain opetella se, että asia kerrallaan onnistuu. Antaa mielen rauhoittua ja luottaa itseensä. Ei panikoida. Siihen menee energiaa jo ihan liikaa, ainakin mulla. Monesti sitä ei huomaakkaan, että asioiden valittamiseen menee jo se aika, kun olisi tehnyt jotain muuta. Kun vaan ryhtyisi tuumasta toimeen, eikä aina miettisi, että en pysty tai en ehdi. Väitän, että kotiäidit ja kokit taitaa olla ainoina ne, jotka handlaa tuon sata asiaa kerrallaan tuosta vain :)



Asia kerrallaan. Sitä pitää aina muistutella itsellekin välillä, eihän sitä muuten muista. Kun alkaa touhottamaan vähän huomaamatta. Imuri kädessä, toisella kädellä kannettavaa näpräten, puhelimeen puhuen putkimiehen kanssa ja miettien että pitäisikö lähteä nyt ikeaan ostamaan kylppärin laatikkoa vai laitanko tapetin ensin keittiön välitilaan. Lapsi huutelee, että läksyt pitää tarkistaa ja toinen huutaa että niskaan sattuu, kun hiihti tänään koulun kanssa hieman liian rivakasti. Eli todellakin asia kerrallaan ja ei muuta kuin lapset kainaloon ja sohvalle ♥


Kuvista ei ole ihan kauhean montaa viikkoa, kun ne räpsäsin Helsingissä kauppahallissa käydessä, hieman eri maisema nyt ☺
allekirjoitus

You Might Also Like

0 kommenttia