VANHEMPIEN STRESSI JA KIIRE

12/08/2017

Heippa hei!
Viime viikolla törmäsin asiaan mitä jäin kovasti pohtimaan. Kiireeseen, stressiin ja siihen miten se voikin saada niin kovin itsekkääksi. Ehkä ihan vahingossa ja huomaamatta. Olin viime viikolla tosiaan upeassa juhlassa aamupvällä, jossa esiintyjinä oli ihania lapsia eri luokilta. Juhla oli tarkoitettu myös meille aikuisille ja oli upeaa päästä sinne mukaan, onhan nyt juhlavuosi. Tunnelma oli tiivis, liikuttava ja herkkä. Lapset olivat tehneet hienoja näytöksiä ja oli upeaa seurata nuoria lavalla, jännittyneinä ja niin rohkeina. Vaikka en heistä suurinta osaa tuntenutkaan. Nautin suunnattomasti kun sain tunnin istua ja katsella erilaisia näytöksiä. Kuunnella tarinoita oman kylän historiasta ja nähdä niistä vanhoja kuvia. Laulaa hiljaa mukana Maamme-laulua ja ehkä vähän pyyhkiä silmäkulmaa. Vaikka näinkin sen oman lapsosen vain ihan ohimennen. Välillä kurkkasin pellavapääni takaraivoa hiljaa hymyillen ♡ Juhlasta jäi hyvä mieli ja tuli myös hieman jouluinen olo. Ehkä siitä syystä, että tänä vuonna joulujuhlaa ei olekkaan tämän juhlavuoden takia. Nyt keskityttiin tähän Itsenäisyyspäivään ja sen ymmärrän toki.


Kaikilla mieli ei ollut yhtä hyvä. Oli kiukkuisuutta, koska oma lapsi ei ollutkaan esiintynyt. Oli joutunut istumaan tunnin ja kuunnella ja katsoa muiden esityksiä. Ei ole kiva katsoa muita lapsia lavalla tai kantamassa Suomen lippua. Töistä oli joutunut olemaan poissa koko aamupvän ja omasta lapsesta oli näkynyt tosiaan vain takaraivo. "Ensi kerralla voin hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin, jos juhlat ovat tällaisia".


Jäin tätä pohtimaan kun menin töihin kolme tuntia myöhemmin, kuin melkein joka ikinen arkiaamu. Istuin bussissa ja mietin, että miten arki ja työnteko voikin mennä niin stressaavaksi ja kiireiseksi, että muutaman kerran vuodessa tällaisista tilaisuuksista tulee noin pahalle tuulelle. Mitä se kertoo lapselle ja miltä siitä tuntuu. Varmasti tällainen asia välittyy hänellekin. Pakko. Sanotaan nopeasti heipat, pyöritellään päätä ja sanotaan, että nyt on jo kiire töihin. Ehkä hänelle illalla ihmetellään, että mikset sinä ollut siellä esiintymässä. Miksei sinua ollut valittu lavalle.


Muutama vuosi, niin näitä tällaisia juhlia ei enään ole. Ei tarvitse olla yhtään poissa töistä, ei edes tuntia. Voi jäädä vaikka illaksi töihin, koska kotona ei välttämättä ole ketään odottamassa. Lapset kasvavat hurjaa vauhtia ja ovat vain hetken pieniä. Lapset ovat lainaa vain.
Ollaan silloin läsnä, kun he sitä tarvitsevat. Läsnä myös siellä takarivissä istumalla, katselemalla niitä takaraivoja. Osallistumalla myös silloin kun omat lapset eivät ole pääosissa. Näyttämällä esimerkkiä muiden kunnioittamisesta. Käyttäytymällä sen tunnin ajan. Hymyilemällä sieltä takarivistä sille tuntemattomalle pojalle siellä lavalla, kuka kertoi hauskan tarinan ja ketä et tuntenut.
Se ei paljon vaadi.

Leppoisaa viikonloppua sulle ja mulle ♡
 
 
allekirjoitus
 

You Might Also Like

0 kommenttia