Mennään hetkeksi viikonloppuihin. Mistä on hyvä lauantai-ilta tehty? Niitähän on monenlaisia. Ja erilaisia. Kerron yhden.
Kauniisti katetusta pöydästä. Ryppyisistä pöytäliinoista. Viinilaseista. Kynttilöistä ja tuoreista kukista.
Puheensorinasta ja naurusta. Levottomista vitseistä. Mielipiteistä samoista ja ihan täysin omista. Keskusteluista kiivaista, mutta myös ymmärryksestä. Läsnäolosta. Kuuntelusta.
Rapea kuorisesta leivästä. Aidosta voista. Ruuasta. Tahroista liinalla. Tyhjistä leivällä nuolluista kulhoista. Pöydästä, joka näyttää siltä, että siinä on istuttu kauan. Syöty pitkään ja kunnolla.
Kauniisti katetusta pöydästä. Ryppyisistä pöytäliinoista. Viinilaseista. Kynttilöistä ja tuoreista kukista.
Rapea kuorisesta leivästä. Aidosta voista. Ruuasta. Tahroista liinalla. Tyhjistä leivällä nuolluista kulhoista. Pöydästä, joka näyttää siltä, että siinä on istuttu kauan. Syöty pitkään ja kunnolla.
Tuoleista pöydän ympärillä, joissa istuu ne sun tyypit. Yksi istuu jalat tuolilla. Aina nostaa ne vaikka sanot sata kertaa. Yksi rummuttaa jalalla pöytää. Ei huomaa sitä itse. Ärsyttävää sekin.
Hyvä lauantai-ilta on tehty vaikka just tällaisista asioista. Vaikka ihan kotona. Just tuollaisen pöydän ympärillä, just noiden tyyppien kanssa. Just noiden asioiden äärellä.
Ei mitään ihmeellistä, mutta just niin sitä ♡
0 kommenttia