MITEN SELVITÄ LASTEN HARRASTUKSISTA?

11/29/2017

Heippa! Välillä aina joku kysyy lähipiiristämme, että miten te hanskaatte kahden lapsen (hatunnosto suurperheille) kaiken  harrastusruljanssin ja nyt taitaa olla ne pahimmat ruuhkavuodet..?! Jääkö teillä yhtään aikaa olla yhdessä ja kerkeätkö ikinä makaamaan sohvalla?! Vastaan usein, että ihan hyvin hanskataan ja todellakin ehdin ja pötköttelenkin usein sohvalla lehti kädessä. Ja oikeastaan, en koe itse laisinkaan meidän arkea mitenkään erityisen kiireiseksi. Ja aina jään silti pohtimaan tätä, että onko se nyt näin ja miten niin ei ole kaaosta, eikö nyt pitäisi justiinsa olla ne ruuhkavuodet ja mitä ne edes tarkoittaa?? 
 
 
Meillä ekaluokkalainen harrastaa voimistelua, tanssia ja ratsastusta. Kolmasluokkalainen taas on intohimoinen lätkänpelaaja ja melkein voisi sanoa, että tuo laji on meidän koko pesueen yhteinen "harrastus" myös jollain tapaa, koska niin paljon aikaa vietämme sen parissa kaikki. Me aloitimme Villen kanssa vuorostaan kesän jälkeen käymään salilla. Eli periaatteessa viikossa meillä on 3 lätkäharkat + pelit, yhdet jumppatreenit, yhdet tanssitreenit, ratsastustunti ja meidän vanhempien salikäynnit. Kuulostaa näin kirjoitettuna jokseekin kamalalle, mutta arjessa ei oikeesti ole yhtään kamalaa, ihan tosi :)
 
 
 
Itse olen aina ajatellut, että silloin kun lapset on pieniä, niin ne omat harrastukset saa jättää vähemmälle, lapset kun ovat pieniä niin hetken aikaa vain. On hujaus, kun päiväkoti-ikäinen onkin jo koulussa ja tulee omat kamut joiden kanss ahalutaan touhuta iltaisin. Meillä vielä, kun olemme kumpikin pääkaupunkiseudulla töissä, niin silloin kun nuo lapset olivat ihan pieniä ja nukkumaan mentiin siinä puoli kasin aikoihin, niin ei olisi tullut kyllä mieleenkään lähteä töiden jälkeen salille. Ja aamuvirkkuna en todella olisi jaksanut lähteä lasten nukkumaanmenon jälkeenkään myöskään sinne, laiskuutta myös ehkä, mutta näin meillä. Ja toisaalta tuolloin kun lapset menivät nukkumaan niin oli sitten meidän aikuisten yhteinen aika, jota varsinkin tuolloin oli vähempi. Nyt onkin eri asia sitten kun kummatkin on koulussa ja ne kaverit on jo aikaslailla tärkeitä ♡ Tänä syksynä, kun tuo meidän pieninkin aloitti koulun, niin me liityimme salille. Välillä käydään yhdessä, välillä erikseen. Ja hitsi se onkin kivaa touhua taas :)

Mutta itse aiheeseen ja lasten harrastuksiin. Meillä kaiken a  ja o on suunnittelu ja rutiinit. Meillä Ville on jääkiekossa huoltajana mukana, joten hän toki sitten hoitaa sinne kuskaamiset ja on siellä aina itse mukana. Hurja helpotus! Lätkäharkat on arkena 3 kertaa viikossa. Tytsillä meillä ei taas ole arkena muuta kun ratsastus ja meidän onneksemme hänen kummitätinsä, joka asuu meidän naapurissa on hänen ratsastusope, joten pääsee hänen kyydissään. Aikamoinen onni, tiedän! Toki nyt välillä haemme tallilta häntä, mutta aika harvoin. Mutta siis arkena, jolloin toisen lapsen harrastus vie aikaa myös meiltä toiselta vanhemmalta, niin itse olen kotona ja hoidan ruoka ja muut koti hommat. Oon myös todi tarkka siitä, että syödään joka päivä yhdessä iltaruoka. Okei myönnän, joskus on päiviä jolloin tämä ei onnistu, mutta lähes joka päivä ollaan samaan aikaan pöydässä. Pieni, mutta tärkeä juttu.
 
 
Viikonloppuisin on sitten neitokaisen voimistelu ja tanssi, mutta tunti vkl aamupäivällä nyt ei ole paha rasti laisinkaan. Sitten ne lätkäpelit, niitähän riittää joka viikonlopulle ja välillä on turnaukset päälle. Meillä on oikeastaan aina käyty yhdessä näissä koko poppoo. Ja se on juuri se asia minkä koen, että on se tärkein ja toimivin kuvio meillä. Jos yritän miettiä niin, että emme olisi ikinä mukana näissä lätkätouhuissa vaan se olisi vain poikien yhteinen juttu, niin kyllä se aika paljon verottaisi sitä aikaa viikonloppuisin jolloin oltaisiin yhdessä. Kuitenkin aika usein pelit on muualla, kuin missä asumme, niin kuluuhaan siihen aikaa jo reissatessa ja aika usein myös pelien jälkeen on kiva käydä jossain syömässä tms. Niin tämä kaikki on hirmu kiva tehdä yhdessä ♡Ja ei todellakaan ole niin, että meillä olisi aina lapset innokkaina lähtemään toisen peleihin, näytöksiin tai esim. tallille missä tuon lätkäjätkämme mielestä tukehtuu. Mutta tässä kohtaa heillä on maailman tylsimmät vanhemmat, niin kun me usein kuulemme jommalta kummalta tuossa vaiheessa :) Mutta loppupeleissä aina kaikilla on kivaa! Noh,välillä joku istuu kädet puuskassa myrdenä jossain katsomon nurkassa, mutta yleensä sekin tuppaa menemään aika nopsaa ohi ;)

Eli yhteenvetona meidän perheessä tämä toimii hyvin, kun olemme paketti, joka kulkee samaa matkaa. Ja kun me vanhemmat joustamme turhista omista menoista. Ja ehkä se tärkein; meillä on kivaa olla yhdessä ♡
allekirjoitus
 

You Might Also Like

0 kommenttia