USKALLANKO JULKAISTA OMAN BLOGIN?

Tämän kysymyksen ensimmäisen kerran itselleni esitin, uskokaa tai älkää, 3 vuotta sitten! Ja viime kuussa uskalsin vihdoinkin julkaista blogini. Joku voisi jopa sanoa jänishousuksi ;) Kerronpa teille nyt mistä kaikki alkoi ja miten tämä jänishousu päätti alkaa kirjoittelemaan omasta arjesta julkisesti.

Löysin blogimaailman itse jo monta monta  vuotta sitten ja koukutuin heti. Löysin oikeastaan aikalailla heti ne lemppariblogit, joita edelleen luen päivittäin. Toki luen innolla myös uusia blogeja ja  blogi listani saakin kasvaa ihan niin pitkäksi kun haluaa :)

Itselläni oli oikeastaan heti selvää, että haluan perustaa itse myös blogin. Saan muiden blogeista suurta inspiraatiota ja iloa ja koen, että minulla voisi olla myös jakaa omasta elämästäni tätä. Minulle oli heti selvää, että kirjoittelen rehellisesti ja avoimesti omasta elämästäni ja ehkä myös välillä hieman pintaa syvemmälle. Rakastan keskustella ja puhua aiheista, joista ei ehkä aina puhuta. Kysymyksistä, joihin ei aina löydy sitä oikeaa vastausta. Lukea ja kirjoittaa aidosta elämästä, joihin kuuluu ne ylä- ja alamäet kaikkine töyssyineen.

Toinen asia, joka on tärkeä minulle, on koti ja sisustus. Kotiani sisustelen fiiliksellä, ehkä välillä jopa leikkisästi. Pikkuhiljaa se alkaakin olemaan sellainen, josta pidän todenteolla. Valkoinen koti, joka on silti lämmin ja kodikas. Väliaikaiset huonekalut alkaa olemaan jo poissa ja jokaisella tavaralla on paikkansa. Toki aina tietyt asiat muuttuvat, ja makukin muuttuu joissain asioissa, mutta pääpiirteittäin nyt on hyvä. Valkoinen koti, jossa asutaan värikkäästi. Toivon, että kotini voisi ehkä antaa muihinkin koteihin jotain.

Kolmas ja ehkä se tärkein eli ruoka. Asia, jota kunnioitan ja rakastan suunnattomasti. Ruoka ei ole ikinä ollut itselleni vain pakollista polttoainetta. Se on arkena hyvää ja helppoa, viikonloppuisin ehkä jotain hieman parempaa. Mikään ei ole ihanempaa, kun istua perheen tai ystävien kanssa pöydän ympärillä pitkään ja syödä. Rennosti höpötellen. Se kokonaisfiilis, mikä tulee ruuanlaitosta ja syömisestä on se juttu. Olemme onnekkaita, koska meidän pöydän ympärillä on useasti muitakin, kun meidän oma poppoo. Voi kun olisi niin pitkä pöytä, että siihen mahtuisi useampikin tärkeä yhtä aikaa, ehkä joskus on 😊

Mikä siinä sitten jännitti ja pelotti niin valtavasti, että nyt vasta rohkenin tämän julkaista? Suurin asia oli itselläni blogin ulkoasu. Ja sitä kautta sitten kaikki mahdollinen 😉 Halusin, että se näyttää viimeistellyltä ja että sitä on helppo lukea. Yksinkertainen, mutta ei tylsä. Pieniä juttuja sitten viilailin todella kauan ja välillä aina luovuttaen. Kului muutama kuukausi ja taas innostuin. Ja tätä samaa rataa kesti kauan. On vieläkin viilattavaa, mutta olen kyllä oikein tyytyväinen nyt. Lähipiirini ketkä tästä blogistani tiesi, alkoivat myös olemaan jo aivan kypsiä tähän ihme viilailuun ja jänistämiseen. Paras ystäväni antoikin sen viimeisen tsemppi potkun ja sanoi että NYT, anna mennä. Ja niin annoin ja julkaisin. JES, hyvä minä.
 

Toivon, että Värikkäästi valkoinen tuottaa lukijoille iloa ja ehkä myös saa välillä herkistymään. Toivon, että voisin inspiroida teksteilläni ja kuvillani. Ja ajattelemaan elämää vähän joka kantilta. Ja mikä tärkeintä, nostamaan sinne ruokapöytään ihan huippu hyviä ruokia!

 Mukavaa maanantaita ♡