ME OLLAAN NUORISO, ME OLLAAN TULEVAISUUS

Kerron yhden esimerkin. Käymme lähes joka viikko uimassa ja välillä sinne otetaan lasten kamut mukaan.  Me käymme uimassa toisella paikkakunnalla ja sinne kestää ajaa semmoinen puolisen tuntia, joten matkalla ehtii rupatella vaikka ja mitä. Eilen taas oli uima-ilta. Noukin kummankin lapsen kaverit kyytiin ja lähdimme ajelemaan. Etupenkille viereeni tuli poikani kaveri.

Olen aina tykännyt jutella lasten kavereiden kanssa ja kysellä heiltä asioita. Lasten kanssa voi keskustella mielestäni ihan samalla lailla kuin aikuistenkin kanssa. Heiltä monesti oppii vaikka ja mitä ja saa uuden näkökulman moneen asiaan. Kun heitä kuuntelee, niin monesti itselläni tulee lopuksi mieleen että Niinpä, noinhan se on.

Poikani kaveri kertoi, että oli menossa seuraavana päivänä ensimmäistä kertaa veljensä kanssa pääkaupunkiseudulle bussilla elokuviin ja piti sitä jännittävänä. Kahdestaan kun oli tarkoitus lähteä bussilla. Sanoi, että tämä on kuitenkin tehtävä, koska aikuisena sitä pitää mennä bussilla useasti yksin. Katsoi minua ja sanoi, että tärkeintä on, ettei mene paniikkiin ja jos jää vaikka väärällä pysäkillä pois, niin pitää vain rauhassa pyytää apuja ja olla ihan rauhassa. Niinpä.

Totesi, että kun lähtee bussiretkelle veljensä kanssa, niin ei heillä yhdessä mitään hätää ole, koska veli on pari vuotta vanhempi ja hän luottaa siihen, että yhdessä kyllä pärjäävät. Niinpä.

Pohti, että monessa uudessa asiassa, kun vain keskittyy kunnolla, niin siitä selviää ja ensi kerralla se ei olekkaan enää niin jännittävää. Pitää vain rohkeasti kokeilla uusia juttuja. Niinpä.

Sovittiin myös, että lähdetään viimeistään kahdeksalta pois uimasta. Vierustoverini totesi, että hän on yleensä joka ilta puoli yhdeksän sängyssä, että ehtii nukkua tarpeeksi. Kun nukkuu tarpeeksi, niin jaksaa touhuta ja on pirteänä koulussa. Niinpä.

No niinpä niin, odotan innolla taas uutta reissua ja rupattelu kamua autoon, keneltä puolentunnin aikana saan taas hurjasti lisää rohkeutta ja motivaatiota ♡