Mä meen huomenna salille. Näin olen sanonut viime viikosta lähtien joka päivä. Ja arvatkaa vaan oonko mennyt. En. Enkä koko kesänä. Viimeksi kai toukokuun alussa. Loman jälkeen urheilun aloittaminen on kamalaa. Varsinkin salille meno. Lenkki jätskikiskalle ei tuota ongelmaa. Miten se voikin olla niin saakelin hankalaa mennä salille. Syitähän löytyy ja jos ei löydy niin voin keksiä. Helposti. Olen nyt viikon verran siirtänyt herätystä, kun se on soinut aamulla salille. Ja aina miettinyt, että noh huomenna sitten. Ihan mahdotonta eikä mitään selkärankaa. Ja se jos jokin, ärsyttää itseä ihan hirveästi.
Kaikki tällaiset tauot ei sovi allekirjoittaneelle laisinkaan. Lähtee heti roti. Varsinkin kun on kyse liikunnasta. Ja mikä siinäkin on, ettei sinne salille pääse tai edes kunnon lenkille, koska se hyvänolon tunne mikä siitä tulee jälkeenpäin on mahtava. Ja antaahan se energiaa huimasti. Ristiriitaista. Sitten kun aloitan ei ole mitään ongelmaa. Pysyn kyllä rytmissä kiinni ja se kuuluu rutiineihin. Mutta se eka kerta on aina vaikea.
Tänään aamulla menin. Oli ihan kamalaa, ihan kuin ei olisi ikinä käynytkään siellä. Tästä on hyvä aloittaa. Huh!
0 kommenttia