Heippahei! Nyt kännykät pois! Hei kuuletteko, puhelimet pois. Kuunteletko edes mitään. Ei enään puhelimia tänään. Onko pakko jopa mummolla kaivaa puhelimet. Kiva, että oot mukana tässä keskustelussa. Mä sanoin jo kerran, että nyt ne puhelimet pois. Onko pakko heti aamusta asti katsoa sitä!
Kuullostaako tutulle? Käydäänkö teidän huushollissa ylläolevista asioista keskusteluja ja tappeluita? Äh, niin turhauttavaa ja ärsyttävää. Ja niin tätä päivää. Kännykät, tabletit, pleikat. Ei niitä voi kieltääkkään, mutta ei niistä nyt viitsisi tapellakaan. Eihän.
Inhoan turhaa kieltämistä tai huutamista. Toki sitä joutuu tekemään varmaan lopun elämää jollain tasolla, mutta sellainen pieni nipottaminen koko ajan pelaamisesta tai kännykän räpläämisestä käy hermoille. Niin lapsen kuin aikuisenkin. Ja kun kuitenkaan ei voi antaa sen lapsen loputtomiin istua nenä kiinni ruudussa.
Mielestäni myös tuo pelaaminen ja kännykän liiallinen selailu ei ole aina lapsen vika. Vastuu on meillä vanhemmilla. Kyllähän me aikuisetkin tiedetään kuinka koukuttavaa se voi olla. Katson itsekin monta kertaa päivässä instagramin ja facebookin. Selailen ja plärään ja en edes tiedä aina välillä mitä sieltä etsin. En välttämättä mitään. Kunhan katson onko mitään uusia päivityksiä tullut. Ja yhtäkkiä huomaan, että tässähän on vierähtänyt tunti jos toinenkin. Noh vielä yhdet blogit jos lukisin.
Niin eli jos me aikuisetkaan ei voida aina hallita omaa ruutuaikaa, niin miten ihmeessä lapset voi..
Pidin tässä yksi aamu etäpäivän ja huomasin, kun esikoiseni heräili, niin tuli sohvalle alas katsomaan puhelintaan, aluksi urheilutulokset, mutta siitä se jatkui videoiden katselulla. Puhelin meni vessaan hänen mukanaan ja kulkeutui aamupala pöytään. Siitä sitten vielä sohvalle vähäksi aikaa sitä räpläämään ennenkuin piti lähteä kouluun. Siinä vierähti tunti. Kommentoin asiaa ja sain vastaukseksi, että oho niinpä menikin, en edes huomannut.
Päivällä puhuin tästä mieheni kanssa ja sanoin, että jotain pitää tehdä ettei lähde ihan lapasesta. Ja kyllästyttää todenteolla vahtia ja kieltää asiasta. Tulee vähän sellainen kyttäysmeininki. Sovimme, että laaditaan meidän perheen digisäännöt :) Vähän tutkin mitä muilla on ja löysinkin ihan loistavan artikkelin aiheesta täältä. Kannattaa käydä lukemassa jos aihe kiinnostaa. Me tuosta motivoituneena laadimme omat digisäännöt meidän pesueelle. Illalla sitten käytiin asiat läpi ja alun pienen niskojen nakkotelun jälkeen kaikki olivat, että okei, tää taitaa olla hyvä juttu.
Kuullostaako tutulle? Käydäänkö teidän huushollissa ylläolevista asioista keskusteluja ja tappeluita? Äh, niin turhauttavaa ja ärsyttävää. Ja niin tätä päivää. Kännykät, tabletit, pleikat. Ei niitä voi kieltääkkään, mutta ei niistä nyt viitsisi tapellakaan. Eihän.
Inhoan turhaa kieltämistä tai huutamista. Toki sitä joutuu tekemään varmaan lopun elämää jollain tasolla, mutta sellainen pieni nipottaminen koko ajan pelaamisesta tai kännykän räpläämisestä käy hermoille. Niin lapsen kuin aikuisenkin. Ja kun kuitenkaan ei voi antaa sen lapsen loputtomiin istua nenä kiinni ruudussa.
Mielestäni myös tuo pelaaminen ja kännykän liiallinen selailu ei ole aina lapsen vika. Vastuu on meillä vanhemmilla. Kyllähän me aikuisetkin tiedetään kuinka koukuttavaa se voi olla. Katson itsekin monta kertaa päivässä instagramin ja facebookin. Selailen ja plärään ja en edes tiedä aina välillä mitä sieltä etsin. En välttämättä mitään. Kunhan katson onko mitään uusia päivityksiä tullut. Ja yhtäkkiä huomaan, että tässähän on vierähtänyt tunti jos toinenkin. Noh vielä yhdet blogit jos lukisin.
Niin eli jos me aikuisetkaan ei voida aina hallita omaa ruutuaikaa, niin miten ihmeessä lapset voi..
Pidin tässä yksi aamu etäpäivän ja huomasin, kun esikoiseni heräili, niin tuli sohvalle alas katsomaan puhelintaan, aluksi urheilutulokset, mutta siitä se jatkui videoiden katselulla. Puhelin meni vessaan hänen mukanaan ja kulkeutui aamupala pöytään. Siitä sitten vielä sohvalle vähäksi aikaa sitä räpläämään ennenkuin piti lähteä kouluun. Siinä vierähti tunti. Kommentoin asiaa ja sain vastaukseksi, että oho niinpä menikin, en edes huomannut.
Päivällä puhuin tästä mieheni kanssa ja sanoin, että jotain pitää tehdä ettei lähde ihan lapasesta. Ja kyllästyttää todenteolla vahtia ja kieltää asiasta. Tulee vähän sellainen kyttäysmeininki. Sovimme, että laaditaan meidän perheen digisäännöt :) Vähän tutkin mitä muilla on ja löysinkin ihan loistavan artikkelin aiheesta täältä. Kannattaa käydä lukemassa jos aihe kiinnostaa. Me tuosta motivoituneena laadimme omat digisäännöt meidän pesueelle. Illalla sitten käytiin asiat läpi ja alun pienen niskojen nakkotelun jälkeen kaikki olivat, että okei, tää taitaa olla hyvä juttu.
Säännöistä sovittiin, että pidetään kiinni, mutta jäimme miettimään, että millä 2 tunnin ruutuajasta päivässä mikä sisältää puhelimen, pleikan ja tabletin voi varmistua. Ei ainoastaan se, että nuo lapsoset eivät sitä noudattaisi, mutta niinkuin yllä jo totesin, niin monesti homma lähtee käsistä, eikä itsekkään huomaa ajan kuluvan, kun puhelin vie mennessään.
Tiesimme, että on olemassa erilaisia sovelluksia mistä valvotaan mitä siellä puhelimella tehdään. On sovelluksia mistä näkee missä lapsi kulkee. On mahdollista nähdä kenen kanssa viestitellään ja kenen kanssa puhutaan. Näistä moni vanhempi liputti vanhempainillassakin. Nämä kaikki on aina kuulostanut omaan korvaani kuitenkin vieraalta. Jotenkin sitä vielä luottaa lapsiinsa ainakin tässä vaiheessa ja haluan luottamuksen olevan molemmin puolista. Ja kyllä meillä saa katsella vähän hurtimmallakin huumorilla veistettyjä videoita. Ja niitä näytetään myös meille vanhemmille. Itseasiassa yksi päivä jopa mummollekin. Ja mummokin ymmärsi. Ja välillä meiltä kysytäänkin jos on jäänyt jokin asia mieityttämään mikä on tullut vastaan. Ja niistä puhutaan sitten yhdessä.
Selailimme eri vaihtoehtoja ja löytyikin sovellus, jolla pystyy hallitsemaan tuota ruutuaikaa. Eli lapsille on nyt laitettu puhelimiin joka päivä 2 tunnin aika, jolloin heillä on aikaa pelailla ja katsella videoita ja siihen kuuluu myös pleikan peluu. Heille jää nyt oma päätös siitä, miten tuon ajan käyttävät. Arkena on myös muutama päivä, jolloin ei pelailla yhtään.
Tämä viikko testailua takana ja nyt jo huomaa muutoksen. Tuolla meidän neidillä ei ollut tämän koko asian suhteen kyllä alussakaan sen kummempaa ongelmaa, mutta toki nyt kaikille laitettiin tämä sama käytäntö. Jotenkin tuntuu että tuo jopa auttaa lapsia. Kai se heilläkin on helpotus jollainlailla, kun tietää, että nyt ei tarvitse itse miettiä tai pohtia tai pelätä, että onkohan tullut pelattua liikaa tai, että taas joku kohta huutaa puhelimen käytöstä tai pelaamisesta :)
0 kommenttia