JOKAISELLA PITÄISI OLLA OMA OPE POPPANEN

Heido hei, pukkaa lämmintä säätä. En malta odottaa viikonloppua. Ja syyslomalaisiakin taidetaan nyt hemmotella kauniilla syys säällä, hyvä näin. Näin syksy fiilistelijänä en kyllästy ikinä näihin väreihin ulkona. Aurinko kun paistaa ja puut kimaltelee ruskan väreissä niin avot! 

Viime viikolla mainitsinkin Maija Poppasen, kun työmatkalla tuli vähän Maija olo sateenvarjoni kanssa. Maija Poppasesta päästään Ope Poppaseen. Olettekos kuulleet? No en minäkään ennen koulun vanhempainiltaa, joka oli tuossa muutama viikko sitten.
Istuimme koulun ruokalassa kuuntelemassa koulun henkilökunnan esittelyä ja viimeiseksi esiin astui Ope Poppanen. "Olettekos kuulleet minusta", hän kysyi. Muutama taisi nyökkäillä hiljaa, mutta suurin osa pudisteli ihmeissään päätään. Nainen seisoi sateenvarjonsa kanssa kaikkien meidän edessä ja esitteli itsensä Ope Poppaseksi.


Pienillä koululaisilla on paljon uusia asioita kun koulunsa aloittavat. Joka päivä jotain uutta opittavaa ja ihmeteltävää. Isossa koulussa, isojen oppilaiden seassa. Eskarissa sitä oli iso, mutta nyt onkin koulun pienin, mutta silti yhtäkkiä hyvin iso. Ei tiedä oikein miten olla tai mitä tehdä, kaikki on niin hitsin jännää. Ja semmoista asiaa, että jokin jännittää tai pelottaa ei tietenkään voi näyttää muille, koska nythän sitä ollaan kuitenkin isoja koululaisia, eikös vain.



Mielessä pyörii monen monta ajatusta ja huoltakin. Tulee turhia kahnauksia ja se, että toinen menikin keinumaan välkällä yhen toisen kaa, niin se voi olla jo kriisi. Ja tämä pitää kertoa opelle. Tai entäs, kun minä olin menossa välkällä ovesta ekana ulos, mutta joku toinen tuli sieltä takaa ja mä horjahdin. Aika paha ja tämä myös kyllä selvitettävä open kanssa välkän jälkeen. Mummin koira kuoli eilen ja sekin harmittaa. Pipo hävisi ekalla välkällä, eikä löydy mistään. Ope ehkä tietää, täytyy kysyä. No entäpä, kun pitkällä välkällä noi haluu pelaa fudista, mutta me polttista ja sit tuli kauhee kina. Mä en oo enää ton kaa. Ope tee jotain.

Tässä muutama esimerkki mitä Ope Poppanen kertoi, että pienillä koulaisilla voi olla mielen päällä. Varsinkin nyt syksyllä jokaisen välitunnin jälkeen meni usein oppitunnista osa siihen, että selvitettiin näitä pieniä erimielisyyksiä ja huolia. Eikä aina tarvitse murhettakaan olla. Ihan vaan on paljon ihmeteltävää.  Mitäs, kun oppitunti ei koulussa kuitenkaan voi mennä aina välitunti asioiden selvittämiseen.  Tässä vaiheessa keksittiin Ope Poppanen.



Ope Poppanen on erityisope, jolla on välituntisin pieni "vastaanotto" oven vieressä. Siellä Ope Poppanen seisoo sateenvarjonsa kanssa ja hänelle saa tulla kertomaan mitä ikinä onkaan sydämmellä. Sateenvarjon alle. Siinä sitten Ope Poppanen kuuntelee ja auttaa. Yleensä tilanne kuulemma hoituu nopeasti kuntoon. Toki selvitellään sitten vaikka myöhemminkin lisää, jos siltä tuntuu, mutta suurinosa asioista kuulemma selvii tuossa varjon alla hyvinkin nopeasti.
Ope Poppasella on myös apureita. Oppilaista koostuu ns. selvittelyryhmä, jotka sitten auttavat tarvittaessa. Nämä oppilaat ovat ylemmän luokan oppilaita ja näin ollen osaavat jo hyvin neuvoa näitä pienempiä.

Ope Poppanen kertoi meille, että ensimmäisten viikkojen jonot on pienentyneet ihan hurjasti ja oppitunnit ovat saaneet oman rauhan. Tämä on todettu niin suosituksi, että Ope Poppanen on myös muiden, kuin ekaluokkalaisten käytössä. Oma tyttöni on tokalla ja kertoi juuri, kun hänen luokkaansa oli tullut Ope Poppanen tutustumaan, niin oli kuulemma ollut heti pitkä jono :)

Minusta ihan loistava juttu! Ope Poppanen on pieni suuri apu varmaan tosi monelle ihan jo olemassa olollaan. Miettikää nyt jos meillä aikuisillakin olisi tuommoinen oma Ope Poppanen kenelle voisi mennä aina varjon alle huikkaamaan nopsaa asiansa. Auttaisi varmaan usean aikuisenkin moneen harmaaseen hiukseen ja ehkä niistä ei sitten muodostuisikaan sen isompaa tuppoa ;)