Terve sinä siellä! Nyt sataa ja ropisee, mutta ei sen väliä. Ilman takkia tuolla vielä pärjäsi. Se olisi pikku hiljaa loma fiilis alkamassa, huominen vielä ja sitten lomille lompsis. Meillä loma alkaa joka vuosi samalla tutulla kaavalla eli loma pizzoilla. Lauantaina sitten vähän terdeilyä ja maailman parannusta muutaman ihanan ystävän kanssa ja sunnuntaina auton nokka kohti mökkiä. Pyykkejä on pesty juhannuksesta asti koko viikko ja nyt ei tarvitse enään, kun laittaa puhtaat pinot kassiin ja menoks.
Meille on tulossa mökille sukulaisia ja ystäviä pitkin lomaa ja mekin suuntaamme sieltä sukulaisia moikkailemaan. Minulla on yksi super rakas paikka, johon saamme taas onneksemme mennä käymään ♡ Muuten olemme aika tiiviisti mökillä. Sää näyttää siltä, että varmasti kesäkeittiö lasikoppineen tulee kovaan käyttöön ja ehkäpä saa laittaa tulia päälle. Ei se mitään, kuhan nyt ei räntää tule. Ja kurkkasin säätiedotusta, niin maanantai näyttää siltä, että tein jo koko päivän varauksen aurinkotuolille laiturille. Ou jee!
Kysäsin eilen mieheltäni, että onkos sulla nyt jotain haaveita tai toiveita mitä lomalla teemme mökillä. Tai jotain suunnitelmia. Hän sanoi, että oikeastaan ei. Tuumasi, että ehkä meidän pieneen prutkuun sähköperämoottori, niin pääsisi uistelemaan. Tai sitten vaan soudellaan. Toiveita itse listasinkin jo viime kirjoituksessa ja jäin pohtimaan, että nyt yritän kyllä mennä kaikesta niin sieltä missä on aita matalin.
Ja tässä ihan esimerkki parista ruuasta, jota teimme muutama viikko sitten mökillä. Jossa mentiin juurikin sieltä missä aita oli matalin. Olimme viikonlopun siellä kaksin, ilman lapsia. Menomatkalla käytiin kaupassa ja ensimmäinen ajatus oli, että ihan vain jotain super nopeeta ja hyvää. Pastaa ja seuraavana päivänä grillailua. Oukhei. Koriin kerättiin voipastan ainekset ja sen kylkeen paketti broileria. Seuraavan päivän grillailuun napattiin grilliboxi hyllystä ja muutama pottu, tomaattia ja mozzarellaa. Se, että yleensä suunnittelen monta päivää yhden illan ruokia, niin nyt meni minsa. Ja mikä oli loppu tulos? Niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Jos tiedätte mitä tarkoitan :)
Voipasta eli oikealta nimeltä Pasta Alfredo on yksi lemppareistani, tämän lisäksi. Siihen ei montaa ainesta tule ja kuulemma osaa vähän kömpelömpikin kokki. Sanoi tuo meidän kokki kolmonen, joka on siis tämänkin aina tehnyt meillä. Kysyin ohjetta häneltä ja jaan sen teillekin tässä:
Pasta Alfredo ala Ville
Pastaa sen mukaan mitä syö
2dl kuohukermaa
puolikas parmesaani
(semmoisesta kaupan normi kolmiosta)
(semmoisesta kaupan normi kolmiosta)
vauvan nyrkin verran voita
suolaa
mustapippuria
persilijaa
Laita pasta kiehumaan hyvin suolattuun veteen.
Sulata voi pannulla ja lisää sinne kerma ja raastettu parmesaani.
Anna juuston sulaa ja musta suolalla ja pippurilla.
Pasta kun on kypsynyt, niin sekoita kaikki sekaisin. Lopuksi silputtu persilija mukaan ja valmis!
Meillä vielä paistettiin broileria mukaan.
No ei oo vaikee ei vai mitä tuumitte? Ja niiin hyvää! No niin, hypätääs sitten seuraavaan päivään ja grillin ääreen. Tosiaan kaupan hyllyltä löytyi grilliboxi missä oli cheddarnakkeja, lihaa ja broileria. Siihen keitin uudet potut kaveriksi. Mozzarellasta, tomaateista ja basilikasta kokosin salaatin. Vähän oliiviöljyä ja mustapippuria päälle. Jääkaapista löysin vielä voipalan ja siitä tein ihanan maustevoin.
Maustevoi ala Annina
noin 50 g voita
valkosipulia
suolaa
pippureita
(esim. rosee, musta viher)
(esim. rosee, musta viher)
erilaisia yrttejä
Pehmennä voi joko huoneenlämmössä tai vähän aikaa mikrossa. Murskaa valkosipuli, hienonna yrtit ja sekoita voin joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Kääri kelmuun tai esim. voipaketin kääröön maustevoi pötköksi ja laita jääkaappiin kovettumaan.
Sitten vain iso köntti pihvin päälle ja nam!
Väitän, että tuonkin osaa kuka vain. Ja maustevoihin voi laittaa mitä nyt sattuu jääkaapista löytymään. Tämäkin ruoka maistui tajuttoman hyvälle. Ja mentiin juuri sieltä missä aita on matalin.
Tykkään kyllä tutkia reseptejä ja kokeilla uusia kokkailuja. Ja nytkin on jo tallennettu muutamat ohjeet mitkä varmasti pääsevät testiin. Mutta silti välillä on hyvä vähän oikoa ja mennä hyvin simppelillä linjalla.
0 kommenttia