Hulda huoleton

By Värikkäästi valkoinen by Annina - 8/21/2019

Olen super H-A-J-A-M-I-E-L-I-N-E-N. Ihan oikeasti todella huolimaton ja hajamielinen. Niinku vapaa-ajalla. Työelämässä tämä ei onneksi näyttäydy vielä ihan niin pahana ja pysyy hommat hanskassa, mutta toimiston ulkopuolella onkin sitten aivan eri meno.





Ihan nyt esimerkkinä kotiavaimet. Ei riitä kahden käden sormet siihen miten useasti olen ne jättänyt kotiin. Tuuri on käynyt, että joku on ollut kotona tai vara-avain on ollut naapurilla. Eipä ollut tuuria matkassa toissa iltana, kun hipsin työpäivän ja kauneushoitola keikan jälkeen kotiin. Avaimet kotona ja koko muu porukka toisella paikkakunnalla ja olivat tulossa kotiin 3 tunnin päästä. Ou jee, totesin itsekseni, kun istuin terassilla ja mietin, että mitäs nyt teen. Noh, soitto äiskälle ja äidin luokse hengailemaan.  Siellä tartuin imurin varteen, joten jotain hyötyä tuostakin.

Noh, sitten on nämä saamarin lasten kaveri synttärit. Todella paha rasti. Sitten, kun tulee se aika, kun niitä tuppaa olemaan joka viikko, niin pulassa ollaan. On ollut synttärit, kun olimme vääränä päivänä esikoiseni kanssa hänen kaverinsa oven takana. Ja on ollut synttäreitä, kun saan viestin synttäri sankarin äidiltä, että eikös meiltä kukaan tulekkaan. No ei tuu ei, kun olin UNOHTANUT ne. Huh. Ältsin noloa.




Tavarat tuppaa hukkumaan myös. Ei nyt silleen unohdu tuosta vaan, mutta siivotessa katoaa. Tuuppaan ne siinä siivous vimmassa huolimattomasti lähimpään tyhjään koloon ja sitten niitä etsitään myöhemmin kissojen ja koirien kanssa. Tiedättekös, nopeasti pois näkyvistä, pois mielestä-meiningillä.

Tästä esimerkki viime viikolla. Todistus. Todistushan täytyy palauttaa koulun alkaessa kera allekirjoituksen. Nuorimmaisella näin teimmekin, todistus ekana päivänä reppuun allekirjoitettuna ja opelle. Jes.  Toisen kohdalla sitten ei todistusta löytynytkään. Eilen laitoin opelle viestiä, että ei ole enään kaappia tai hyllyä jota en olisi tutkinut. Olen jopa mökinkin kääntänyt ylösalaisin ja ei löydy. Toki olen todistuksen nähnyt, mutta loman jälkeen ja nyt kun sitä olisi tarvittu, niin se on kadonnut tuhka tuuleen. Tämä esikoiseni ope on loisto tyyppi ja totesi vain, että viestini riittää, eikä tarvitse palauttaa tai etsiä enempää. Huh. Taas selvitty.





Käsilaukut. Ne pirulaiset, tuppaa jäämään ties minne. Toki sellainen olan yli malli, mikä on kiedottu selän, niskan ja kaulan ympäri on hyvä ;D Kerran kurvailin sittarin parkkiksella, kun olin kaupassa käynyt. Ihmettelin siinä kotiin lähtiessä, kun pakettiauto tuli siihen auton eteen ja kovin tööttäili ja huitoi. Pyörittelin päätä ja nostelin käsiä ilmaan. Mitä ihmettä siinä tööttäät ja huidot. Huidoin takas. Hän ajoi sitten siihen viereen ja ymmärsin, että ikkuna täytyy avata. Veivasin ikkunan auki ja ystävällinen mies sieltä huikkasi, että "Anteeksi, mutta rouvalla on käsilaukku auton katolla."


Skarppia loppuviikkoa :)
ps. kuvat räpsästy puoli huolimattomasti viikonloppuna mökiltä ilman huolen häivää


allekirjoitus

  • Share:

You Might Also Like

0 kommenttia