Sata rautaa tulessa

Kesälomalla sitä menee rytmit uusiksi ja hyvä niin. Se on juuri sitä aikaa, kun saa pakka mennäkin sekaisin. Valvoa vähän pidempään ja nukkua aamupvään asti. Niin, että kun lounas aika koittaa, niin on juuri ehtinyt kerätä aamupala romppeet pois. Noh, vähän liioitellusti, mutta saitte ehkäpä ajatuksesta kiinni. Pakka, kun on sekaisin itsellä sen nelisen viikkoa, niin mites koululaisilla, kun on 10 viikkoa. Jaiks. Sitten pitäisi kasiksi painella kouluun painava reppu selässä ja jaksaa olla yhteen kahteen asti koulun penkillä. Hirmu härdelli ympärillä ja kaikki innoissaan. Kavereita on yhtäkkiä tusina koulussa ja koulun jälkeenkin touhua ja vilskettä riittää.Viestejä tulee puhelimeen alvariinsa ja luokan whatsup ryhmässä varmistellaan mitä tuli läksyksi ja kuka menee aamulla kenenkin kanssa. On pleikat, puhelimet ja tictocit. Huh!

Itse olen huomannut, että tää on juuri se aika kun on hyvä vetää vähän sitä käsijarrua päälle. Heti alussa. Joinakin iltoina, silloin tällöin. Ettei mennäkkään ihan niin nopeasti alamäessä kun meinataan mennä. Virtaa riittää meillä kaikilla kesäloman jälkeen, mutta lapsilla se voi kääntyä juuri toistepäin.  Kestää hetki taas ennen kuin tajuaa, ettei pyörällä kantsikkaa ajaa alamäessä ilman käsiä ja muistaa kuinka päin siinä istutaan. On vähän liikaakin intoa.




On hyvä vähän rauhoittua. Ehkäpä vielä elokuussa ne kaikki harrastuksetkaan ei pyöri vielä ihan täydellä temmolla joka lajissa, niin ei vielä sekään rumpa ihan mene täysillä. Itse huomasin juuri yksi päivä kun tulin töistä kotiin ja oltiin syöty, että tuli aika nopeasti kiukku ihan pienistä asioista. Ja oli sata juttua mielessä mitä piti tehdä. Ja minne halusi mennä. Ja ajatus kulki kovemmin kun milläkin taskuraketilla. Sitä tätä ja tota. Ja tänne tonne ja tuolta.

Sanoin, että äläpäs sovikkaan tänään kenekään kaverin kanssa yhtään mitään vaan lähetääs metsään. ÄITIII NO EN VARMAAN LÄHE. Lähetääs kuule vaan ja niin lähettiin. Minä tosin edellä ja perässä  pyörällä niskojansa nikotteleva jopoilia. Aattelin että kyllä se sieltä tulee. Ja niinhän se tuli. Metsäpolun varteen pyörä parkkiin ja ei muuta ku metsään. Aluksi vähän jouduttiin rämpimään ja oli polkukin välillä kateissa, mutta sitten löydettiin tuttu reitti. Eikä siellä ollut ketään muuta kun me. Höpistiin niitä näitä ja välillä oltiin ihan hiljaa.


Niinpä niin.
Kotiin tultiin takaisin ihan eri fiiliksellä kun tunti sitten. Istutttiin vielä vähän terassilla ja mietitiin maailman menoja. Taskuraketti oli jo ihan leppoisa kaveri. Kuoraus kuului sängystä ysiltä.




Toissapäivänä oli sitten lätkäjätkän vuoro. Vähän oli levotonta ja ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut. Ehdotin, että lähetäänpäs kirjastoon palauttaa kirjat kävellen. Okei, mennään vaan. Käveltiin rauhaksiin ja kirjastossa ehdotin, että  käydään lukuhuoneessa kurkkaamassa uudet lehdet. Siellä kului tunti lehtiä selaten. Ihan hissukseen, rapina vain kuului.




Silloin tällöin on hyvä puhaltaa peli poikki ja omia niitä lapsia myös itselleen. Me vanhemmatkin ollaan ihan oivaa seuraa joskus ja just passeleita näyttämään vähän sitä toista puolta. Ehkä siitä jotain jää toivottavasti mieleenkin. Aika näyttää. Huomenna nappaan tuon neitoseni itselleni koko viikonlopuksi ja lähetään viettämään tyttöjen reissua mökille ihan kahdestaan. Suunnitelmissa rapujuhlat, jossa toiveena oli, että enemmänkin grillataan vaahtokarkkeja kun syödään rapuja ;) Näillä mennään siis!

Aurinkoista loppu viikkoa!