Terve! Olenkin kertonut monesti aikaisemmin, että esikoiseni on intohimoinen lätkänpelaaja ja elämämme pyörii tällä hetkellä hyvinkin paljon tuon harrastuksen ympäröimänä. Sitä on nyt harrastettu noin nelisen vuotta ja vielä on tosiaan palava halu päästä jäälle. Nykyinen joukkue on ihan huippu, tarkoitan näin äidin näkövinkkelistä, joka ei niin itse lajista niinkään ymmärrä. Tuossa tiimissä kaikki pelaa jotenkin niin yhteen, toimihenkilöitä myöden. Lasten etua ajatellaan ja mietitään juurikin sitä, että nämä kymppi vee pojat ovat todellakin vielä lapsia.

Meillä viime keväänä alkoi ekan kerran tuolla lätkäjätkälläni krempat. Oli selässä kipua, joka hoidettiin levolla ja venytyksillä. Sitten tuli jalkapohjat kipeäksi jäällä, joka johtui luistimista ja nyt viimeinen vaiva oli kipeytyvä nilkka. Uusien luistimien jälkeen, kun mentiin jäälle, niin sieltä tultiin parkuen pois. Nilkka oli niin kipeä. Ei kiva.

Se, että on kymppi vee, ehkä vähän kovis, mutta sitäkin herkempi ja rakastaa lätkää, niin ei ole helppoa, kun esim. nilkka on niin kipeä, ettei voi luistella. Ilman, että sitä on milläänlailla satuttanut. Siinä mietitään, että miksi näin käy, miksi minun jalat on niin huonot. Eihän näin pitäisi olla näin nuorella. Enkö liiku tarpeeksi. Olenko ihan huono urheilija. Mulla on ihan paskat nilkat.

Meillä nuo kevään vaivat taltutettiin venyttelyillä ja mieheni otti oikeasti selvää asioista ja hoiti nuo hienosti. Tästä myös puhuttiin paljon, tsempattiin, tuettiin ja lohdutettiin. Eihän nyt loppupeleissä ole vakavasta ongelmasta kyse tai edes mitään sairaudesta, mutta täytyy aina muistaa, että pienelle miehen alulle nämäkin voi olla kovia juttuja.

Nyt kun tuo nilkka tuli kipeäksi, varasimme fysioterapian. Miehelläni on kokemusta lättäjalkojen tuomista "ominaisuuksista" ja koska jalan muoto on hyvinkin sama tällä pienemmällä miehellä, niin ajattelimme, ettei ole yhtään pahitteeksi saada ammattilaisen näkökulmaa tähän.

Ja olikin paras päätös ikinä mennä yksi aamu tuonne kuntamme fyssarille. Vastassa oli nainen, joka itsekin harrasti lätkää eli puhui alusta alkaen samaa kieltä meidän kanssa. Ymmärsi. Lätkäjätkäni näytti hänelle miten venyttelee ja fyssari neuvoi heti hänelle paremman liikkeen. Näitä oli useampikin, mihin hän näki toimivamman liikkeen. Myös oheistreeniin antoi uusia liikkeitä, että saadaan vähän voimaa oikeisiin kohtiin.

Otti huomioon miten hän seisoi ja pyysi seisomaan välillä yhdellä jalalla ja sitten toisella. Taivutteli ja väänteli. Pyysi näyttämään miten laukoo ja nähtiin hyvin kumpikin, että lantio kiertyy väärin. Ei ihme, että nilkka on kipeä. Taas yksi vastaus lisää. Ja ammattilaisen suusta.

Melkein tunti vierähti fyssarin luona ja lähdimme sieltä pää täynnä neuvoja mutta silti ajatus oli paljon selkeämpi. Meillä molemmilla. Ohjeet otettiin heti käyttöön ja kyllähän siitä vielä yhdet paska nilkka huudot saatiin aikaiseksi, kun ekana iltana venytyksien ja ohjeiden jälkeen jalka ei ollutkaan HETI entisensä ;D Noh.. näistä päästiin yli taas yhdellä "sängynreunallaistumis" palaverilla, jos tiedätte mitä tarkoitan ♡




Tuosta fyssarilla käymisen jälkeen ei mennyt kuin alle viikko, niin hän oli jäällä ja ei ollut nilkka kivuista tietoakaan. Oikeilla neuvoilla ja vinkeillä ja muutamien asioiden muuttamisella saatiin apu. Toki nuo iltavenyttelyt ja kuuma/kylmäsuihkut vielä jatkuu, mutta se nyt on pientä, että hän saa olla jäällä ja harrastaa sitä mistä niin tykkää.  ♡

Opetus itselleni. Ei kysyvä tieltä eksy ja luota ammattilaisen apuun. Kannattaa aina puuttua ja kysyä apuja ammattilaiselta. Lyhyellä käynnillä saimme valtavasti apua. Saimme vielä uudenkin ajan ja katsotaan miten pitkälle käymme tuo ihanan fyssarin luona. Ja tuo kehon huoltohan on aina vain kotiin päin. Ei tekisi itsellekään yhtään pahitteeksi käydä välillä fyssarin luona katsomassa, mihin suuntaan ne lonkat kiertyy tai jalat taipuu vai taipuuko mihinkään ;)

Heippa hei! Se olisi taas leipomisjuttuja. Olen varma, että olette kuulleet maisemakahvilan raparperipiirakasta, eikö vain? Se tuntuu olevan nyt oikea hittipiirakka ja pitihän sitä itsekin kokeilla. Tosin omenoilla. Niitä kun nyt riittää :)

Minulla on jokin maistuva muistikuva lapsuudestani mielessäni, että äiskä leipoi minulle usein omenapiirakkaa,  missä oli kerroksia ja jotain murusia päällä. Kysyinkin tätä äidiltäni, mutta ei hän muistanut reseptiä. Eikä sitä löytynyt hänen kätköistäänkään. Pitää kaivella vielä mökin reseptikätköt. No tähän hätään ei auttanut muu, kuin vähän tutkia eri ohjeita ja maisemakahvilan raparperipiirakka osuikin silmääni. Juuri tuollaista hain, mutta vain omenoilla. 

Ryhdyinkin tuumasta toimeen. Tekovaiheita oli useita ja huomattavasti työläämpi kuin ihan perus omppupiiras, mutta kuitenkin hyvin helppo! Lopputulos oli mielettömän herkullinen. Meni kyllä helposti sinne omppupiirakoiden listan kärkeen. Mehevä ja ihanan pehmeä omenapiirakka, johon piimä tekee taikojansa. Menee melkein leivoksena. Suosittelen kokeilemaan. Täytyy itse seuraavaksi tehdä ihan alkuperäisen ohjeen mukaan eli raparperilla.

Omenapiirakka Maisemakahvilan tyyliin

muruseos:
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g voita

2 dl piimää
1 kananmuna
 
täyte:
noin 1 litra omenanpaloja
2 purkkia maitorahkaa
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria

pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Sulata voi ja anna sen jäähtyä hetken. Kuori omenat ja pilko ne pieneksi.

Tiistaita ja mukavaa viikon alkupuolta! Se olisi syyskuun viimeinen viikko ja lokakuu kolkuttelee jo ovella. Nyt alkoi viilenemäänkin siihen malliin, että sormikkaat ja kaulahuivit sai kaivaa kaapista. Meillä muuten viikonloppuna kuului ensimmäistä kertaa nuorimmaisen suusta JOULUPUKKI ja mietin että jaiks, nytkö se jo alkaa, mutta sieltähän se joulukuukin kohta tulee. Se siitä aiheesta kuitenkin vielä :)

Mennäänpä sitten eteiseen. Ja remonttiin mikä ei ollut milläänlailla suunniteltu, mutta kaskummaa nyt on eteinen kaaoksen vallassa :) Lauantaina kävin toisessa remontissa piipahtamassa. Veljeni kauniissa kodissa Salossa, jossa alkoi nyt keittiöremontti. Siellä oli kovat purku hommat meneillään ja paljon menee uusiksi. Innolla odotan lopputulosta. Veljeni vaimo siinä vielä sohvalla kun vaihdettiin kuulumisia niin kysyi, että onko meillä nyt remontteja tiedossa. Huikkasin, että ei ole mitään suunnitteilla, kun ehkä joskus tulevaisuudessa vessan remontii. Siitä sitten lähtöä, kun olin tekemässä niin kysäsin eteisen kurakaappari matoista, että mikäs niiden tulevaisuus on ja ilokseni sainkin ne itselleni ja siltä samalta seisomalta. Ei muuta kun matot rullalle ja kainaloon ja auton nokka kohti kotia. 

Kotona sitten päätin alkaa kurakaappareista leikkaamaan eteiseen sopivia paloja. Meillä kun tullaan ovesta sisään niin on ns. tuulikaappi johon oli tarkoitus yksi pala laittaa ja loput sitten kuraeteiseen, johon mennään tuulikaapista oikealle. Meillä on aikoinaan ollutkin kurakaapparia eteisessä, mutta en tiedä minkä päähän piston sain, että siitä luovuin, nimittäin se on kyllä pelastava tekijä eteisessä. Ainakin tässä elämänvaiheessa. Lapset menevät kavereineen ees sun taas ja hiekkaa, kuraa ja pikkukiviä oikein tulvii sisälle. Tuo pysäyttää ne suurimmalta osin eteiseen.

Eli nyt eteisen seinät odottaa vähän hiomista ja uutta maalia. Kuvissa näkyy karu totuus :) Ovenkarmit ja lattialistat odottaa omissa pinoissaan, että työ on tehty valmiiksi ja pääsevät takaisin paikoilleen.  Suunnittelutyöt on siis kovassa käynnissä ja viikonloppuna olisi toteutuksen aika. Ajatus miksi tuosta tapetista en tykännyt mikä siellä oli ennestään johtuu siitä, että meillä melkein koko huushollissa on beiget (tikkurilan ajopuu sävy) seinät ja jotenkin koin, että tuo tilana erottui liikaa muusta. Ei kuulunut joukkoon. Nyt haluan seinät siis maalata tuolla samalla sävyllä, kun muukin koti. Mietin vielä, että maalaisinko päätyseinään, missä on sähkökaappi, niin vähän tehostetta, eli tulisiko siitä keltainen!

Ylläolevissa kuvissa ystäväni kaunis työhuone. Heillä oli tuo ihana auringon keltainen seinä jonkin aikaa työhuoneessaan ja sitä kovasti ihailin. Hän siihen kyllä myös kyllästyi ja keltainen seinä on kaunis muisto vain, mutta jollain tapaa se niin kiehtoisi minua. Meiltä löytyy myös mummini vanha jakkara eteisestä, jossa alkaa maalipinta halkeilemaan, niin mietin, että jos se olisi myös keltainen? Toinen väripilkku eteisessä. Ja toihan tuo esikoiseni tässä yksi päivä minulle hänen puukässä työn, joka oli keltainen naulakko. Eli olisihan siinä sitten.

Katsotaan mihin päädyn vai mennäänkö ihan vaan perus meiningillä :) 

Kuvat: Google

Sunnuntaita! Täällä ollaan jo sohvan perukoilla saunan raikkaina ja Kaikki vastaan 1 taustalla. Itseä olisi nuo tanssit nyt kiinnostaneet tänä sunnuntaina enemmän, mutta enemmistö voitti :) Täytyy katsoa tabletilta myöhemmin. Ennen kuin uni tulee ja siinä voi kuulkaas kestää. Tänään on nimittäin nukuttu ja p-a-l-j-o-n! En ole mikään varsinainen pitkien päikkäreiden tyyppi vaikka puolen tunnin nokoset viikonloppuisin onkin ihan parasta, mutta tänään on päikkäreitä nukuttu useammatkin. Saa nähdä onko enne jostain pöpöstä, vai oliko vaan yksinkertaisesti univelkaa mikä on nyt taltutettu. Tai ainakin luulisi :)

Meillä lähdettiin tänään Turkuun jo aamu varhain tuon lätkäjätkäni peliin ja siellä vierähti puoleenpäivään asti kannustaen. Ja ihmetellessä kun yks kökötti jäähyaitiossa tuon tuosta, ups! ;) Sieltä sitten, kun mäkkärin jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti, niin allekirjoittanut sammahti samantien apukuskin paikalle. Parin tunnin päästä kotiparkkiksella sitten heräilin, josta kävelin suoraan sisälle sänkyyn ja jatkoin uniani parilla tunnilla. Että näin ;D Koitettiin minua kuulemma herätellä salikaveriksikin, mutta vastaus oli jotain ihan muuta kuin innostunut tuohon hommaan. Kyljen kääntö, örähdys ja unta palloon.

Heräilin tuossa viiden maissa ja pää pyörryksissä mietin, että jotainhan tässä on tehtävä. Lähdin pihalle haravoimaan. Tässä ollaan nyt uuden äärellä kuulkaas tämän haravoinnin suhteen. Mietin, että jos joka sunnuntai haravoin tuon pihan, niin eikös silloin jää se joka syksyinen kaaos vkl välistä, kun kaikki haravoi raivon vallassa ja lehdet ei lopu ikinä!? Ja lava odottaa pihassa eli on pakko haravoida. Nyt kun pikku hiljaa huhkii haravan kanssa, niin lehdet vähenee tuosta vain, jes! Mikä oivallus! 

Lötköstä ja laiskasta sunnuntaista ruokaan. Rrrakastan avokadoja! Avokadoja menee nykyään paljon, smoothieissa tai vaikka ihan vaan leivän päällä. Ruisleipää, avokadoa, ripaus suolaa, mustapippuria ja sitruunanmehua ja muutama korianteri päälle, niin avot! Tai sitten avokadoja kuluu toisessa intohimossani eli quacamolessa! 

Suosittelen todellakin tekemään qucamolen itse. Äärettömän helppoa ja super hyvää! Kannattaa tehdä isompi satsi heti kerralla ja sitä voi vaikka illalla telkun äärellä sitten dippailla nachojen kanssa. Nam!
Meillä tänä viikonloppuna syötiin tortilloja ja quesadilloja ja mm. qucamolea oli niiden kaverina. Tässä teille minun quacamolen ohje:

Moikku! Yksi vastustamaton tuoksu on omenan ja kanelin yhdistelmä ♡ Ja nythän on juuri se aika, kun sille tuoksulle on oiva tilaisuus. Alkusyksystä meinasin lähteä jo omppuvarkaisiin, kun ei meinannut omppuja löytyä ja ostin muutamat kaupastakin, mutta heppatalliltahan niitä sitten löytyikin ja sai hakea ihan vielä luvan kanssa ;)



Omput on super hyviä, mutta tunnustan, että toinen syy niitä hakea kotiin on myös se, että ne näyttää myös super kauniilta lasipurkeissa keittiön pöydällä. Eikös vain! Ja se mikä ei ole milläänlailla taas kivaa, on ne saamarin banaanikärpäset, mitkä tykkää myös noita ompuista ja ovat vallanneet keittiön! Äh, eli omput jääkaappiin sitten kuitenkin vai. Vai onkos jotain hyviä keinoja häätää nuo saamarin ötökät?

Yksi hyvä vaihtoehto saada omput pois pöydiltä on tehdä omena-kaurapaistosta. Ihan hurjan hyvää! Onnistuu vähän kömpelömmältäkin leipurilta ja nopeasti saa tehtyä vaikka ihanan välipalan. Meillä tätä on nyt viime viikkoina tehty ahkerasti juurikin välipalaksi ja  iltaisin, tais itten ihan vaan taltuttamaan makean himoa. Menee ihan pelkälleenkin meikäläisen mielestä, mutta toki loraus vaniljakastiketta tai pala jätskiä kruunaa koko herkun.




Tämä on yksi myös niistä jälkkäreistä, joihin varmasti löytyy ohjeita useampiakin. Voi soveltaa myös sen mukaan, mitä kaapista löytyy ja kokeilla sokerin tilalle siirappia jne. Itse teen tämän aina samalla hyväksi havaitulla, superhelpolla ohjeella. Tässä teillekin se.

Heippahei! Nyt kännykät pois! Hei kuuletteko, puhelimet pois. Kuunteletko edes mitään. Ei enään puhelimia tänään. Onko pakko jopa mummolla kaivaa puhelimet. Kiva, että oot mukana tässä keskustelussa. Mä sanoin jo kerran, että nyt ne puhelimet pois. Onko pakko heti aamusta asti katsoa sitä!

Kuullostaako tutulle? Käydäänkö teidän huushollissa ylläolevista asioista keskusteluja ja tappeluita? Äh, niin turhauttavaa ja ärsyttävää. Ja niin tätä päivää. Kännykät, tabletit, pleikat. Ei niitä voi kieltääkkään, mutta ei niistä nyt viitsisi tapellakaan. Eihän.



Inhoan turhaa kieltämistä tai huutamista. Toki sitä joutuu tekemään varmaan lopun elämää jollain tasolla, mutta sellainen pieni nipottaminen koko ajan pelaamisesta tai kännykän räpläämisestä käy hermoille. Niin lapsen kuin aikuisenkin. Ja kun kuitenkaan ei voi antaa sen lapsen loputtomiin istua nenä kiinni ruudussa.

Mielestäni myös tuo pelaaminen ja kännykän liiallinen selailu ei ole aina lapsen vika. Vastuu on meillä vanhemmilla. Kyllähän me aikuisetkin tiedetään kuinka koukuttavaa se voi olla. Katson itsekin monta kertaa päivässä instagramin ja facebookin. Selailen ja plärään ja en edes tiedä aina välillä mitä sieltä etsin. En välttämättä mitään. Kunhan katson onko mitään uusia päivityksiä tullut. Ja yhtäkkiä huomaan, että tässähän on vierähtänyt tunti jos toinenkin. Noh vielä yhdet blogit jos lukisin.
Niin eli jos me aikuisetkaan ei voida aina hallita omaa ruutuaikaa, niin miten ihmeessä lapset voi..

Pidin tässä yksi aamu etäpäivän ja huomasin, kun esikoiseni heräili, niin tuli sohvalle alas katsomaan puhelintaan, aluksi urheilutulokset, mutta siitä se jatkui videoiden katselulla. Puhelin meni vessaan hänen mukanaan ja kulkeutui aamupala pöytään. Siitä sitten vielä sohvalle vähäksi aikaa sitä räpläämään ennenkuin piti lähteä kouluun. Siinä vierähti tunti. Kommentoin asiaa ja sain vastaukseksi, että oho niinpä menikin, en edes huomannut.



Päivällä puhuin tästä mieheni kanssa ja sanoin, että jotain pitää tehdä ettei lähde ihan lapasesta. Ja kyllästyttää todenteolla vahtia ja kieltää asiasta. Tulee vähän sellainen kyttäysmeininki. Sovimme, että laaditaan meidän perheen digisäännöt :) Vähän tutkin mitä muilla on ja löysinkin ihan loistavan artikkelin aiheesta täältä. Kannattaa käydä lukemassa jos aihe kiinnostaa. Me tuosta motivoituneena laadimme omat digisäännöt meidän pesueelle. Illalla sitten käytiin asiat läpi ja alun pienen niskojen nakkotelun jälkeen kaikki olivat, että okei, tää taitaa olla hyvä juttu.

Säännöistä sovittiin, että pidetään kiinni, mutta jäimme miettimään, että millä 2 tunnin ruutuajasta päivässä mikä sisältää puhelimen, pleikan ja tabletin voi varmistua. Ei ainoastaan se, että nuo lapsoset eivät sitä noudattaisi, mutta niinkuin yllä jo totesin, niin monesti homma lähtee käsistä, eikä itsekkään huomaa ajan kuluvan, kun puhelin vie mennessään.

Tiesimme, että on olemassa erilaisia sovelluksia mistä valvotaan mitä siellä puhelimella tehdään. On sovelluksia mistä näkee missä lapsi kulkee. On mahdollista nähdä kenen kanssa viestitellään ja kenen kanssa puhutaan. Näistä moni vanhempi liputti vanhempainillassakin. Nämä kaikki on aina kuulostanut omaan korvaani kuitenkin vieraalta. Jotenkin sitä vielä luottaa lapsiinsa ainakin tässä vaiheessa ja haluan luottamuksen olevan molemmin puolista. Ja kyllä meillä saa katsella vähän hurtimmallakin huumorilla veistettyjä videoita. Ja niitä näytetään myös meille vanhemmille. Itseasiassa yksi päivä jopa mummollekin. Ja mummokin ymmärsi. Ja välillä meiltä kysytäänkin jos on jäänyt jokin asia mieityttämään mikä on tullut vastaan. Ja niistä puhutaan sitten yhdessä.

Selailimme eri vaihtoehtoja ja löytyikin sovellus, jolla pystyy hallitsemaan tuota ruutuaikaa. Eli lapsille on nyt laitettu puhelimiin joka päivä 2 tunnin aika, jolloin heillä on aikaa pelailla ja katsella videoita ja siihen kuuluu myös pleikan peluu. Heille jää nyt oma päätös siitä, miten tuon ajan käyttävät. Arkena on myös muutama päivä, jolloin ei pelailla yhtään.

Tämä viikko testailua takana ja nyt jo huomaa muutoksen. Tuolla meidän neidillä ei ollut tämän koko asian suhteen kyllä alussakaan sen kummempaa ongelmaa, mutta toki nyt kaikille laitettiin tämä sama käytäntö. Jotenkin tuntuu että tuo jopa auttaa lapsia. Kai se heilläkin on helpotus jollainlailla, kun tietää, että nyt ei tarvitse itse miettiä tai pohtia tai pelätä, että onkohan tullut pelattua liikaa tai, että taas joku kohta huutaa puhelimen käytöstä tai pelaamisesta :)

No heipä hei! Onpa kiva olla takaisin :) Mitäpä tänne kuuluu? Itselläni on ollut iltaisin niin haipakkaa, että ei ole paljon konetta tullut availtua. Jos ei muusta niin siitä tietää, että syksy on alkanut, kun joka viikko kaikki illat saa juosta kaikenmaailman vanhempainilloissa, harrastusten kokouksissa ja tutustumispäivillä jne. Ei siinä mitään, mukaviahan nuo on ja tärkeitä, mutta täytyy myöntää kun viime viikolla lähdin tyttäreni vanhempainillasta kahdeksalta kotiin tietäen, että nyt ei pitkään aikaan ole mitään ilta paliksia, niin huokaisin helpotuksesta :) 

Mitäpä kuvista näkyy sohvapöydän vadin alta?! No juuri näin, kuumemittari. Itselläni taitaa olla tapana piilotella kaikki tuollainen ylimääräinen sälä mitä tarvitaan aina välillä, niin pois silmistä ja nyt se on tuonne törkätty ;D Muutama viikko meni siis myös flunssan kourissa, onneksi meillä minä vain. Itse olen todella harvoin kipeänä ja nyt tuntuikin, että tämä lentsu ei mennyt millään ohi. Sitkeä ja ärsyttävä! Tosin en nyt kauheasti levännytkään.  Nyt ollaan voiton puolella, joten se siitä pöpöstä.

Nyt puolestaan onkin sitten iskenyt sienihulluus ja metsässä menee kaikki illat :) Ja hulluushan näkyy myös pakkasessa ja jääkaapissa, jotka tursuavat sienistä.  Ja naamasta aamuisin, kun vetelen kaikki illat suolaista sienisalaattia, hyvä että silmät saa auki tästä suolan määrästä. Eilen illalla puolestaan keittelin sienisopat lounaaksi töihin. Tosin tänään lounaalla huomasin, että sopat ovat edelleen siellä kotona jääkaapissa. Otan innolla sienireseptejä vastaan, eli jos sinulla siellä on jokin vinkata, niin kiitos, tänne vain :)

Syksy on ehdottomasti meikäläisen lemppari aika vuodesta. Niin ulkona, kuin toki sisälläkin. Vaikka sitä menee illat metikössä tattien perässä, niin kyllä sisälläkin alkaa taas tapahtua. On ihana kaivaa viltit ja kynttilät esille. Hakea muutama tyyny lisää sohvalle ja kaivaa kävyt kaapeista sohvapöydälle. Tuoda taas sitä elämää ja tunnelmaa kotiin.  Ja toki mielessä pyörii taas sata uutta ideaa kotiin. Ja mitä kukkaro ei anna toteuttaa siinä vauhdilla mitä mieli keksii ;)

Viikon jatkoja ♡