Heips,
tämä olikin hauska löytö ja tuli vastaan muutamastakin eri blogista.

Moikka! Jossain aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, etten ole ikinä ollut mikään taitava käsityöihminen. Ja sehän on ihan totta, mutta eilen kun puutontuille kiinnittelin vanusta partaa ja oli taas "askartelupakki" levällään, niin ajattelin että ehkäpä pieni käsityökärpänen on päässyt puraisemaan..! Aina olen jotain tehnyt ja varsinkin tähän aikaa vuodesta, mutta en nyt harvasen ilta tosiaankaan :) Vai voisiko se ollakkin nyt tämä aika, kun tyttäreni joka on todella innokas askartelija ja pelle peloton ideoittensa kanssa, niin on sen ikäinen, että hänen kanssaan on oikeasti helppo ja kiva tehdä näitä.  En nyt tietenkään tarkoita sitä, etteikö hänen kanssaan askartelu ja leipominen olisi aikaisemmin kivaa ollut, mutta kyllä se nyt on paaljon helpompaa ja omatoimisempaa ja on oikeasti helppo ryhtyä iltaisin erilaisiin projekteihin :) Muistan hyvin sen vaiheen, kun piparitaikinaa oli joka keittiötuolin ja -pöydän kolonen täysi ja jauho pöllysi usean päivän jälkeenkin vielä :) Ihanaa aikaa omalla tavallaan tuokin, en sitä sano ♡

Nyt kuitenkin päädyimme siis yksi ilta tekemään puutonttuja! Mummolasta saimme kätevästi valmiit sahatut koivun pölkyt ja ei muuta kun hommiin. Meillä oli siis tarvikkeina nuo pölkyt, punainen sormiväri, musta tussi ja vanua. Tämäkin on yksi asia, mistä itse tykkään näissä hommissa; ei aina tarvitse ensimmäisenä lähteä kauppaan ostamaan tarvikkeita vaan mielikuvitusta peliin ja kaappeja tonkimaan :) Tässä meistä tosiaan vahvempi on tuo neitoseni.

Ensin maalattiin punaiseksi tontun hattu ja piirrettiin tussilla silmät, nenä ja suu. Parraksi tuli tuppo vanua ja liima kun oli juuri sattunut loppumaan, niin töräys sormiväriä tontun leukaan ja parta kiinni! Samalla tekniikalla tonttu sai myös lakin tupsun :) Eli oikein nopeasti saatiin kivat tontut valmiiksi. Tässä tuo isoin homma olisi ollut puupölkkyjen sahailu ja siinähän meillä kävi hyvä tsäkä :)

Meillä tontut pääsi terassille jouluistutuksen asukeiksi ja sinnehän se sopi hyvin ♡

Heippa! Välillä aina joku kysyy lähipiiristämme, että miten te hanskaatte kahden lapsen (hatunnosto suurperheille) kaiken  harrastusruljanssin ja nyt taitaa olla ne pahimmat ruuhkavuodet..?! Jääkö teillä yhtään aikaa olla yhdessä ja kerkeätkö ikinä makaamaan sohvalla?! Vastaan usein, että ihan hyvin hanskataan ja todellakin ehdin ja pötköttelenkin usein sohvalla lehti kädessä. Ja oikeastaan, en koe itse laisinkaan meidän arkea mitenkään erityisen kiireiseksi. Ja aina jään silti pohtimaan tätä, että onko se nyt näin ja miten niin ei ole kaaosta, eikö nyt pitäisi justiinsa olla ne ruuhkavuodet ja mitä ne edes tarkoittaa?? 

Meillä ekaluokkalainen harrastaa voimistelua, tanssia ja ratsastusta. Kolmasluokkalainen taas on intohimoinen lätkänpelaaja ja melkein voisi sanoa, että tuo laji on meidän koko pesueen yhteinen "harrastus" myös jollain tapaa, koska niin paljon aikaa vietämme sen parissa kaikki. Me aloitimme Villen kanssa vuorostaan kesän jälkeen käymään salilla. Eli periaatteessa viikossa meillä on 3 lätkäharkat + pelit, yhdet jumppatreenit, yhdet tanssitreenit, ratsastustunti ja meidän vanhempien salikäynnit. Kuulostaa näin kirjoitettuna jokseekin kamalalle, mutta arjessa ei oikeesti ole yhtään kamalaa, ihan tosi :)

Itse olen aina ajatellut, että silloin kun lapset on pieniä, niin ne omat harrastukset saa jättää vähemmälle, lapset kun ovat pieniä niin hetken aikaa vain. On hujaus, kun päiväkoti-ikäinen onkin jo koulussa ja tulee omat kamut joiden kanss ahalutaan touhuta iltaisin. Meillä vielä, kun olemme kumpikin pääkaupunkiseudulla töissä, niin silloin kun nuo lapset olivat ihan pieniä ja nukkumaan mentiin siinä puoli kasin aikoihin, niin ei olisi tullut kyllä mieleenkään lähteä töiden jälkeen salille. Ja aamuvirkkuna en todella olisi jaksanut lähteä lasten nukkumaanmenon jälkeenkään myöskään sinne, laiskuutta myös ehkä, mutta näin meillä. Ja toisaalta tuolloin kun lapset menivät nukkumaan niin oli sitten meidän aikuisten yhteinen aika, jota varsinkin tuolloin oli vähempi. Nyt onkin eri asia sitten kun kummatkin on koulussa ja ne kaverit on jo aikaslailla tärkeitä ♡ Tänä syksynä, kun tuo meidän pieninkin aloitti koulun, niin me liityimme salille. Välillä käydään yhdessä, välillä erikseen. Ja hitsi se onkin kivaa touhua taas :)

Mutta itse aiheeseen ja lasten harrastuksiin. Meillä kaiken a  ja o on suunnittelu ja rutiinit. Meillä Ville on jääkiekossa huoltajana mukana, joten hän toki sitten hoitaa sinne kuskaamiset ja on siellä aina itse mukana. Hurja helpotus! Lätkäharkat on arkena 3 kertaa viikossa. Tytsillä meillä ei taas ole arkena muuta kun ratsastus ja meidän onneksemme hänen kummitätinsä, joka asuu meidän naapurissa on hänen ratsastusope, joten pääsee hänen kyydissään. Aikamoinen onni, tiedän! Toki nyt välillä haemme tallilta häntä, mutta aika harvoin. Mutta siis arkena, jolloin toisen lapsen harrastus vie aikaa myös meiltä toiselta vanhemmalta, niin itse olen kotona ja hoidan ruoka ja muut koti hommat. Oon myös todi tarkka siitä, että syödään joka päivä yhdessä iltaruoka. Okei myönnän, joskus on päiviä jolloin tämä ei onnistu, mutta lähes joka päivä ollaan samaan aikaan pöydässä. Pieni, mutta tärkeä juttu.

Viikonloppuisin on sitten neitokaisen voimistelu ja tanssi, mutta tunti vkl aamupäivällä nyt ei ole paha rasti laisinkaan. Sitten ne lätkäpelit, niitähän riittää joka viikonlopulle ja välillä on turnaukset päälle. Meillä on oikeastaan aina käyty yhdessä näissä koko poppoo. Ja se on juuri se asia minkä koen, että on se tärkein ja toimivin kuvio meillä. Jos yritän miettiä niin, että emme olisi ikinä mukana näissä lätkätouhuissa vaan se olisi vain poikien yhteinen juttu, niin kyllä se aika paljon verottaisi sitä aikaa viikonloppuisin jolloin oltaisiin yhdessä. Kuitenkin aika usein pelit on muualla, kuin missä asumme, niin kuluuhaan siihen aikaa jo reissatessa ja aika usein myös pelien jälkeen on kiva käydä jossain syömässä tms. Niin tämä kaikki on hirmu kiva tehdä yhdessä ♡Ja ei todellakaan ole niin, että meillä olisi aina lapset innokkaina lähtemään toisen peleihin, näytöksiin tai esim. tallille missä tuon lätkäjätkämme mielestä tukehtuu. Mutta tässä kohtaa heillä on maailman tylsimmät vanhemmat, niin kun me usein kuulemme jommalta kummalta tuossa vaiheessa :) Mutta loppupeleissä aina kaikilla on kivaa! Noh,välillä joku istuu kädet puuskassa myrdenä jossain katsomon nurkassa, mutta yleensä sekin tuppaa menemään aika nopsaa ohi ;)

Eli yhteenvetona meidän perheessä tämä toimii hyvin, kun olemme paketti, joka kulkee samaa matkaa. Ja kun me vanhemmat joustamme turhista omista menoista. Ja ehkä se tärkein; meillä on kivaa olla yhdessä ♡

Heido! Itselläni  tähän joulunaikaan kuuluu erilaiset havut ja kuuset, ehdottomasti myös kodin sisällä. Aikoinaan haaveilin jopa portaisiin sellaisista jenkkihavukransseistakin, mutta luojan kiitos nuo haaveet onpi vähän laantuneet. Muutamina jouluina oon tehnyt  joulupöytään sellaisen havukranssin, täytyykin miettiä jos taas  ehtisi tuon väsätä, se jos jokin tuo tunnelmaa ♡ 

Oikeastaan ennen kuin laitan sen enempää joulukoristeita esille, niin haen metsästä kuusen tai usein jopa muutamankin. Itse the joulukuusi tulee meille vasta juuri ennen aattoa, mutta nämä tällaiset pikkukuuset saa tulla jo ajoissa. Välillä vaihdan ne jo uusiinkin kesken joulukuun, jos tuntuu että jalanpohjat on täys kuusenneulasia. Eli tosiaan joo, VETTÄ ne tarvitsevat paljon!

Kauneinta on minusta pieni kuusi vanhassa lasimaljakossa ja ei se aina valojakaan tarvitse. Meillä on korkea katto olohuoneessa, joten jääkaapin päälle ylös se sopii kuin nakutettu ja näkyy sieltä sitten kaikkialle kotiin. Tosin tuonne sen laittaminen ja veden antaminen onkin sitten eri juttu..! 

Eteinen on toinen paikka mihin tykkään laittaa pienen kuusen. Se ottaa kauniisti kotiin saapujat ja muut vieraat vastaan ja heti tulee kiva fiilis.

Näiden pikkukuusien metsästys projekti on ainakin meikäläisellä vähän sama kuin ihan tätä itse pääkuusta hankkiessa; saa koko metsän koluta läpi ja siltikään en osaa päätöstä tehdä! Pitää olla tietenkin mahdollisimman pitkä kuusi (mitä sitten sahaillaan kotona kun ei mahdu koko olkkariin), pitää olla tuuhea, (mitä sitten kirotaan kotona kun huonekalut ei sovi enään paikoilleen) ja pitää olla symmetrinen (miks edes meen kuusimetsään). Eli näihin reissuihin saa varata tottatosiaan aikaa :) Sitten vielä, kun metsälle lähetään koko pesueen ja suvun kesken ja jokaiselle on oma näkemys niin siinä onki soppa valmis ja joulurauha kaukana..! Viime vuonna meille tulikin Villen töistä kuusi, niin se olikin mahrottoman helppoa kun kuusi tuotiin oven taakse valmiina ja joku muu oli sen valinnut :) Ja niin kaunis jokatapauksessa.

Tänä vuonna kun anopin kanssa näitä pikkukuusia katkoin heidän metsässä, niin nappasin myös yhden pienen kuusen taimen juurineen ja laitoin sen keittiönpöydälle lasitölkkiin. Sehän olikin kerrassaan söpö 🌲 

Iltaa talotehtaalta!
Viimeksi laittelinkin kuvia taloprojektin alkuvaiheesta ja oikeestaan olihan siinä jo itse talokin pystyssä. No nyt ollaan harjakaisetkin jo juhlittu ja itse asukas, MUUMIPAPPA on asettunut jo taloksi. Itse tuumaan, että näissä piparitalo hommissa tämä koristelu on se a ja o. Siinä saa koristella mielensä mukaan ja oikeestaan siinä ei mikään voi mennä enään totaalisesti pieleen. Aina voi paikkailla nimittäin töherryksiä uudella pikeerikerroksella. Koristelussa voi myös värjäillä pikeeriä eri väreillä ja kaikki nonparellit, helmet sun muut koristerakeet ja namit on just tän vaiheen se kivoin juttu. Ranskanpastillit taitaa olla se kaikista suosituin ja käytetyin nami uskaltaisin väittää:)

Tällä kertaa en värjännyt pikeeriä, vaan ihan perus valkoisella tursottelin koristeet ristiin rastiin. Taidan tykätä itse asiassa näistä valkoisista koristeista kaikista eniten. Väriä sitten laitettiin hieman vaaleansinisillä ja vihreillä pienillä koristerakeilla. Pari kuusta papan pihalla myös tönöttää ja "lumikasat" :) Lumikasat syntyi just silleen extemporei meiningillä kun pursottimen toisesta päästä tursui kasat kuorrutetta yli!

Tämä talo on erityinen. Sen takia, että se on menossa eräälle  pienelle miehelle, joka on minulle erityinen ♡ Viime vuonna jo tein ensimmäisen taloni hänelle ja niin tein tänäkin vuonna. Ehkäpä 10 vuoden päästä muumipapan talo ei enään uppoa, silloin keksitään jotain muuta :)  

Talotehtaalla työt jatkuvat ja seuraavaksi vuorossa olisi ponit, saa nähä mitä kasoja niiden viereen ilmeestyy ja mitä tulee mistäkin päästä..! 😉

Perjantaita!

Tiedättekös sen fiiliksen kun kello soi 5.30 niinkuin joka ikinen arkiaamu mutta perjantaisin sitä herääkin jo ennen tuota kellon pirinää? Ja heti kun sitä herää niin on PERJANTAIFIILIS ♡
Jos muina aamuna sitä torkuttaa siihen asti kunnes on PAKKO nousta,  niin perjantaisin sitä pomppaa sängystä oikein reippaana. Itse myös perjantai aamuisin käyn salilla ennen töihin menoa ja voin kertoa, ettei se muina arkiaamuina kyllä hotsita, ainakaan vielä.


Itselläni tähän perjantaifiilikseen kuuluu totaalisen ylihuonot jutut heti aamusta lähtien, heti työkaverini autoon istumisesta lähtien..niinpä niin, kohta saan kulkea perjantait bussilla :)
Työpäivät tuppaa perjantaisin usein kulumaan hyräillen, ehkä välillä vähän salaa joraten ja muutenkin tosi hyvällä fiiliksellä. Ja sitä huomaa, että vaikka välillä tulisi "einiinkivapuhelu" niin tuokaan ei saa kyllä filiistä muuttumaan, vaan nekin hoidetaan tällä ihmeellisellä perjantaitemmolla!


Lounashan ei ole perjantaisin todellakaan se eilispäivän jämä makkarakeitto, vaan siihen kuuluu jokin noudettu mättöherkku. Salattiin tilataan extra täyte ja kastikkeeksi joku majopohjainen. Ja hamppari paikassa kerroshampurilainen tai jopa mega kuullostaakin just hyvältä ja ranskalaisten kanssa lisäsooseja voi olla vaikka kaks. Vähän niinku lähtee käsistä ruokailukin.

Iltapäivällä sitä ajatukset onkin jo ihan muualla kun työasioissa ja hervottomia hepuleita tulee vähän liiankin kanssa. Miten yhtäkkiä ne kaikki kolmasluokkaisen kakkajutukin on vaan niin hauskoja että ne täytyy jakaa kaikkien kesken kun alkuviikosta ne vielä oli niin huonoja?! Ja mikä parasta, kun laittaa työpaikan oven kiinni ja pääsee autoon istumaan, pääsee suunnittelemeen mitä ruokaa sitä laittaisi ja tuleeko lasiin valkoista vai punaista. Elämän suuria valintoja ;D Ja ehdoton perjantaifiilikseen kuuluva on kukkapuska!



Kotona ei muuta kun kukat maljakkoon, lökökollarit päälle ja villasukat jalkaan. Spotifysta iskelmälista soimaan ja lököhousujen puntit heiluen ruuan tekeminenkään ei tunnu yhtään pahalle, päinvaistoin! ..ja mitäpä sitä enään tarvitsee kuin saunan, yökkärin ja sohvan, aa että!

Kuvat ovat yhdeltä  perjantailta muutama viikko sitten. Näytti niin kauniilta että, nappaslin siitä autosta sitten kuvia pelkääjän penkiltä. Tänä perjantaina hyvä että näkee edessä olevan auton eli ei paljon kuvailla :)


Ihanaa perjantaita sulle ja mulle ♡♡♡

Kolottaako hamppari hammasta?
No täällä kolotti tänään kovaa ja lääke kolotukseen oli sen verran tehokas, että pakko jakaa se täälläkin! Nimittäin kävin täällä Helsingissä Bulevardilla Levant ravintolassa hakemassa mukaani heidän päivän burgerinsa ja voi jestas kun olikin hyvää ♥


Levant on Lähi-Idän makuja tarjoava ravintola tosiaan täällä Helsingissä ja ovat juuri avanneet toisenkin ravintolan Helsingin keskustaan. Tekevät kaikki annoksensa suoraan tilauskesta ja ainakin Bulevardin ravintolassa voi seurata läheltä kun kokki valmistaa annoksen.


Heillä on päämääränä tarjota asiakkaille kotona tehtyjä alkuperäisisä makuja ja sen kyllä huomaa! 
Tämä porukka taitaa tehdä tätä intohimolla.





Tämä burgeri meni heittämällä hamppareiden kärkijoukkoon ja mikä tästä teki meikäläisellekin yllärin niin se, että hamppari oli täysin siis kasvishamppari! Sisällä oli tahini joqurttikastiketta, halloumia, falafelia, salsaa ja vaikka mitä muuta hyvää, nam!
Eli jos käyt Helsingissä niin todellakin kantsii käydä Levantissa herkuttelemassa.

Morjens!

Onko muita hurahtaneita piparkakkutaloihin? Saa huutaa HEP!
Täällä yksi ja taas alkaa olemaan se aika vuodesta kun niitä saa alkaa suunnittelemaan ja kasailemaan. Iltamyöhäiselle sitä katselee kaiken maailman youtube videoita erilaisista koristeluista ja malleista ja on sata ideaa päässä. Tai oikeastaan, mitä tässä nyt enään suunnitellaan tai pohditaan kun urakka on jo aloitettu, toissapäivänä valmistui ensimmäiset seinät :) Tästä se taas lähtee!



En ole kuunapäivänä ollut mikään taitava käsillä tekijä tai mikään askartelu tyyppi, en todellakaan, mutta aikoinaan äippälomalla innostuin myös kokeilemaan piparitalojen tekemistä. Aluksi oli kädet palohaavoilla kuuman sokerin kanssa ja mikään seinä ei ollut suora (onkohan vieläkään), mutta pikkuhiljaa sitä oppi aina jotain uutta ja löysi ne itselle oikeat tavat kasata ja koristella talot.



Vuosien varrella sitä on kokeiltu vaikka ja mitä, muumitalosta erilaisiin taloihin ja nykyään löytää kaikki kaavat esim. pinterestistä tosi helposti ja tuntuu että siellä ei mielikuvitus kyllä lopu kesken.   Ja jos itsellä se ei lopu myöskään, niin eikai niitä kaavoja niin vaikea ole itsekkään leikellä. Tässä nyt muutamia kuvia kesken projektin.
 

Itse tykkään pursoitella ikkunan pokat ja katon ruudukot, sun muut koristeet silloin kun pystytys ei ole vielä tehty. Kun ovat palaset lappeellaan vai miten se sanotaan :) Pystytän talot välillä kuumalla sokerilla, välillä taas suoraan paksulla pikeerillä. Tummat sokerit, rakoset tai muut sellaiset "ei toivotut" saa piiloon pikeerillä kun tursottelee kunnolla päälle vain! Ainiin ja se mikä meinaa ainakin meikäläiseltä unohtua joka kerta on talon pohja :) Sen jätän aina kunnolla paksuksi niin ei sitten talon pohjat sorru kesken kaiken.



Pipari teoksethan on myös mukavia lahjoja antaa, niistä on pidetty kovasti! Eikä sitä tarvitse välttämättä mitään taloa tehdä, esimerkiksi iso sydän johon on koristeltu lahjan saajan nimi on oikein kiva ylläri. Nätti naru vielä siihen, niin saa sydämen riippumaan♡

Tänä vuonna löydettiinkin P:n kanssa hauska heppa idis jota kokeillaan. Ehdotin, että olispa kiva joulu ylläri hänen ratsastus kamuillensa ennen joulutaukoa, katsotaan mitä tulee hepoista ;)